Tämä on apublogi "siskooksanen" ploggis blogiin. Pikku Vainokaiset syövät blogitekstejä, jonka takia tein "varmuuskopion."

 

Otetaanpa uusi tutkimuslinja:

“Mää tuun vainoon sua läpi elämän. Mää tuun tuhoon sut. Mää tuun häpäseen sut niin, ett’ koko Suomi nauraa, perkeleen saatanan huora. Ja mää tuun nauraan sun kärsimyksilles”

olivat Hessun viimeiset sanat minulle, ennen kuin hän siirtyi vainoamaan “maan alle”. Liekö se ollut sitä Pikku Vainokaisen kiusaa, jota kukkanikin ovat saaneet kärsiä? Tälläkin hetkellä?

Ja liekö tämä kirjoittelu myös juuri sitä? Niin kauan, kun kirjoitan asian vierestä ja puhun “höpöjä” - joskin pantsu-tiimin johdattelemana - saan kirjoittaa rauhassa. Blogin tuhoaminen ja kirjoittamisen vaikeuttaminen alkaa heti, kun osun arvioissani oikeaan ja jokin älyttäjä -porukka uhkaa paljastua, niinkö? Luikuri-Lassiko? Vai Riihimäen huumeporukka?

7.4. Torstaina

PIPSA? Katselin Pipsaa ajellessamme linjurin kyydissä tänne Savonlinnaan. Pipsalla on ihan samanlainen nenä kuin PäiviH:lla. Olenko nyt oikeilla jäljillä?

Pipsa yritti pantomiinata viime vuonna lääkintävoimistelijaa, PHn tapaanko; ja syksyllä puutarhasuunittelijaa, minun tapaaniko? Mikä hän oikealta ammatiltaan on? En halua älytysvastausta. Annetaan sen selvitä sinä hetkenä, kun selviää teatteri-pelleilykin.

Juu nou? > Oulun teatterin käytävän ravintola-draama;   Janakkalan Eero-teatteri;   Jyväskylän päällekarkaava teatterinjohtaja;   EvaP:n järjestämä jalanjälki-draama Turussa ja Enonkoskella;   Keravanjoen huume-draama;   Tikkurilan autohuijari-draama;   luostarissa Kärnä-draama, pesukonedraamat, Ripa-ja-Ansku-draama, rumpali-draama, sannadraama ja salomedraama sekä kattovuoto-draama; konsulttien suunnitteludraamat; vesipiirin viettely-draama >>> ja näin edelleen.

Voikos se pojat sittenkin olla niin, että Oulun Topi oli valkolalainen nuori mies - Anttosiako? - joka teki itsemurhan kun ei kestänyt menetystä, jonka hän koki tuona kohtalokkaana yönä? Kenties häneltä varastettiin totovoitto? Paula V. tietää, jos niin kävi. Ja omaiseni. Omaisteni käytös muuttui tuon tapahtuman jälkeen minuun hyvin torjuvaksi, vaikka en kertonut mitään tapahtuneen Oulussa. Tietävätkö he myös varkauden tekijän? Tai ainakin teatteri-vetäyksen tekijän? Mikä yhteys jutulla on Oulun Rouva Kukka P:een?

Siis näinkö

    >>>> eräänä kesälauantaina järjestettiin rantasauna-bileet Valkeisen rannalla. Mukana olivat PH sekä hänen hevosmies-sulhasensa (oliko myöhemmin Priitan sulhanen?) + JH ja mahdollisesti teatteriväkeä Valkolasta.

Pojat ja tytöt päättivät vähän opettaa minulle huoraamista, kun en onnistunut saamaan sulhasta, jonka nappasi sisareni. Kukaan heistä ei tullut ajatelleeksi, että minä en tuota miestä tavoitellut, vaan olin onnellinen sisareni puolesta. He kuuluivat nuorempaan ikäluokkaan kuin minä.

Mutta sehän ei älyttäjä-porukan mielestä ollut mahdollista. Päätettiin naruttaa minut Oulun teatterin käytävä-ravintola -draamalla hotelliin OulunTopin kanssa, joka siis olikin Anttosia Laukaasta. Ehkä poika oli voittanut totossa suuren summan rahaa juuri sillä kerralla kun olin ollut totoluukulla. Muistan samananäköisen iloisen pojankoltiaisen ottamassa vastaan voittosummaa tai vedonlyöntilappua, jota en enää muista. Tai ehkä Isot Pojat vain olivat neuvoneen jonkin idioottivarman vedonlyöntikohteen, joten poika voitti vain pikku summan. Löytyykö tässä yhteys Otavan hevoshuijariin, en vielä osaa päätellä.

Voiton jälkeen pojalle vakuuteltiin, että nyt hänen pitäisi kokeilla sokkotreffeillä naisen nappaamista. He tietäisivät tosi mehevän pakkauksen. Ja vaarattoman. Kyseessähän oli saman kylän tyttö. Luokkakaveri. He tiesivät. Olivat olleet ehkä sängyssäkin kanssani. Kukapa sen tiettää, vaikka minä en ole sitä tiennytkään. Pojilla on monesti suuret puheet, mutta pienet teot.

Pikku Topi oli vielä kokematon ja hyväuskoinen. Uskoi Isoa Veljeään. Luotti.

Oulun teatterin käytävälle järjestettiin "ravintola-pöytä" tarjoilijoineen kaikkineen. Olihan mukana teatterilaisia Laukaasta ja Jyväskylästä. Ilo oli ylimmillään. Topi-draaman vetäjät seurasivat silmät kiiluen, kieltään lipoen, miten tilanne kehittyisi. Jännitys kasvoi. Topi syöksyi käsipuoleeni, mutta tyrmäsin ensimmäisen matsin.

Pojan loukkaantuminen tuntuu vieläkin pahalta. Ehkä olisin sen vuoksi lähtenyt hänen kanssaan ulos, vaikka Paula ei olisi kehoittanutkaan. Poika ei tuntunut millään lailla pahalta, joskin vähän tunteettomalta. Mutta oliko hän vielä niin nuori, että tunne-elämä ei ollut edes kehittynyt loppuun asti?

Torilla taksia odotellessamme taaksemme tuli valjukasvoinen nuori mies. Tuijotti minua jännittyneenä ja vihaisena. Kuuluiko hän uuteen juoneen, joka oli liitetty Topi-tarinaan? Rouva Kukan sukulaisten kautta? PVn avustuksellako? Kukka-pojan osaan kuului napata Pikku Topin rahat? Mitäpä niin nuori poika isoilla rahoilla ja jos ne kerran oli vielä saatu toisten neuvoilla, niin rahathan itse asiassa kuuluivat Isoille Pojille. Pikku Topille vain haluttiin draamata huora-yö. Opettaa poikaa isoisten tapoihin. Kaiken piti olla niin selvää.

Mutta minä torjuin Pikku Topin lopulta toisenkin kerran, luullen häntä sittenkin sutenööriksi sen tori-kaverin takia. Kävikö niin, että Pikku Topi murtui? Häpesi itseään niin syvästi, ettei voinut enää mennä Isojen Poiken eteen. Ei häntä rahan menettäminen sinänsä olisi murtanut, vaan hän luuli olevansa täysin kyvytön elämään Miehenä.

Tappoiko Pikku Topi itsensä ampumalla tai hukuttautumalla? Sieltäkö lähti kilpajuoksu? Teatterilaiset yrittävät peittää järjestettyä teatteri-älytystä, omaiseni peittävät teatterilaisten vedätystä, Rouva Kukan omaiset peittävät varkautta ja kaiken kukkuraksi poliisi tuntee koko kappaleen, mutta ei voi auttaa, koska syyllistyi itse rikollisten suojaamiseen.

Tarinan punainen lanka on nimittäin ÄLYTYS. Topin porukka ei ole mennyt syytekynnys -rajan yli. Heitä ei voi syyttää rikoksesta, mutta kuinka monta ihmistä he ovat älytääneet rikokseen tai lähestulkoon rikkeeseen? Kuten kerran kirjoitin, uskon yhä, että Topi-tarinan luojat ovat äärettömän älykkäitä. Tuntevat hyvin tarkoin ihmisluonteen omituisuudet ja luonnetyypit.

Juuri luonnetyyppien mukaan oletan heidän toimineen. Tiedän itsestänikin, että toimin hyvin usein silkan luonteeni mukaisesti. Ellei olisi moraalia, estoja ja opittuja tietoja pahuuden vaikutuksista, olisin monta kertaa luhistunut rikokseeen tai ainakin olisin vähän kurmuttanut lähimmäisiäni. Vihastuksissani.

Näinkö se meni?

Eli ainut Tosi Mies oli Pikku-Topi. Jos hän olisi ehtinyt oppia tuntemaan ihmisluonteen heikkouden, hän olisi ymmärtänyt, ettei hän ollut menettänyt mitään. Hän oli vasta Elämänkoulussa, jossa hänen oli määrä kasvaa Mieheksi. Mutta hän oli vielä lapsi, jolle Ison Veljen Sana oli kuva elämstä. Hän kuoli täysin väärän ja vääristellyn mielikuvan takia.

 

5.4. Tiistaina

"ELÄMÄNI ÄLYTTÄMÖSSÄ",

   voisi olla minun elämäntarinani nimi. Kirjoittelen tuohon alle muutamia älyttämö-muistojani, jos vaikka joku haluaisi täydentää niitä. Vetoan myös Paula Vajantoon ja Terttu Hiltu Hiltuseen, Piituun & Pirjoon sekä Helena Suur-Askolaan, jotta he kertoisivat omat tarinansa minuun liittyen.

OPPIKOULUSSA: "nukke-essu" -vedätys. Tuliko noista pojista/tytöistä hevoshuijareita myös minun elämääni? Ainakin älytys heiltä onnistui myös muiden kohdalla kuin vain minun, eikö? Ja häpäisy. Muistattehan ne "sian silmät" -huomautuksen, urrggghhh....

OTAVAN PUUTARHAKOULUSSA: "hevoshuijaus" -yritys ja "lehmänlypsy" -apu ja mahdollisesti työpaikkaan ohjaus.

KEMPELEEN PUUTARHURIKOULUSSA: "OulunTopi" -draama Oulun teatterin käytävällä sekä "Oulunsalon baari-ilta", joka päättyi päällekarkaukseen, peukalon veneluun murtuminenkin?, Pn kukkakauppa-häväistys ja niin edelleen.

RIIHIMÄEN KIERRÄTYSKESKUKSESSA: Viipurin kaupunginjohtaja-vedätysyritys, luostariveljet ja -sisaret vedätysyritys, idäntyö/Iltishäpäisy -vedätysyritys, Hessu-vedätys, myyjärouva-ohjailu, luonnonpolun rakentamisvedätysyritys,  Hessuko pankkikorttihuijausyrityksen takana oli? ja mikäs se olikaan se Vanajan kirkon luona sattunut junan-alle-jäämisdraama ....

TYÖPAIKKA-ÄLYTYKSET: näistä toivoisin tietoa, jotta voin nostaa tavat esille auttaaksemme yhdistystoiminnan avulla muita, jotka joutuvat samanlaisen kiusan kohteeksi. Uskon - ainakin vielä - että kiusojen nostaminen julkisuuteen ajoissa, estää kiusattujen joutumisen työttömyysputkeen.

>>> esim. yöllinen murto Jukolassa, jota ei tainnut ollakaan; Riihimäen punaisen talon ilotyttö-vihjailut, pikku pojan hyppääminen junan alle (tarinan intensiteettiä en ymmärtänyt), Satupapin älytykset, Eero-pojan älytysyritykset,

>>>  esim. Keskussairaalan pihaa siivotessani. Ajauduinko janakkalalaiseen yritykseen Hessun porukan johdattelemana?: 1) miksi insuliini-varkautta "tutkittiin" minun tekemänä, vaikka insuliinin käyttäjät ja heidän tuttavansa tunnettiin; 2) mikä oli se sininen henkilöauto (samanlainen, jota Hessu ostatteli), joka seuraili minua aamutöissäni ja ajoi lopulta sairaalan rampilta metsään;  3) mikä oli se Kassi-Elsa, joka järjesteli Kassi-draamaa aamulla sairaalan edessä siivotessani pääsisäänkäyntiä > yrittikö hän järjestää "varkaustilanteen", jättämällä paikalle jotain varastettavaa, jota en olisi huomannut, mutta joka olisi hävinnyt; 4) samanlaillako hävisi koru pyörien luota, jossa en edes käynyt siivoamassa > joten syyttämistä ei voinutkaan jatkaa; 5) miksi viherpomo painotti tämän tästä, että turvapalvelu on seurannut toimiani videoilta? Oliko ulkona tapahtunut jokin rikos, josta en vieläkään tiedä mitään. Eikä minua varmaan voitu syyttää lusmuilusta tai työajan vedättämisestä; 6) miksi pojille oli annettu rooli, että he eivät saaneet auttaa minua vähimmässäkään määrin. Asiantilaa ihmetteli pari hoitajaakin; 7) mikä oli Eeron rooli-hahmo? >>>>

"Hertsyykkeri", sanoisi nyt Anja!!! Toden totta. Jos kertoisin nimen omaan Eero-pantsuun liittyviä kokemuksia, minun olisi tavattoman vaikea osoittaa, että puhun todellisista tilanteista. Ne voisi myös nimetä "aisti-harhoiksi", vaikkakin olen ihan varma, että ne olivat todellisia. Ellei sitten ollut niin, että jo tuona aikana minulle syötettiin huumeita ja ne olivat todella aistiharhoja!!!

Jos siis joku tietää minulle SYÖTETYISTÄ HUUMEISTA, pyydän kertomaan. Kun ajattelen silloisia oireitani yksittäisinä, löydän epämääräisiä syitä, mutta kun laitan kaikki oireet yhteen, löydän tarkan kuvan huumeiden käyttö-oireista ja vieroitusoireista. Esimerkiksi nilkkojen raapiminen verille, koska niissä "kulki koko ajan jokin satiainen". Oletin satiaisen olevan hirvikärpänen, joka oli talvehtinut villavaatteissani ja kaivutui jalkoihini. Ihan mahdollistako? Mutta jos ajattelen tuotakin oiretta yhdessä muiden oireiden kanssa, siitä tulee amfetamiininin vieroitusoire.

>>> Ahveniston hautausmaalla: 1) kymppi-piina > kuka ohjaili A:a?; 2) pirtu-pullo -pantomiini > kenen ideoima?; Maisa tiesi tästä. 3) väräät työohjeet > kenen ideoimia? A ei olisi niihin itse kyennyt. 4) liittyikö seurakunnan tt:n keskuudessa koettu kiusa jollain lailla samaan henkilöön? 5) miksi kiusa nimen omaan seurakunnan omistamassa paikassa näyttää kaikkein tehokkaimmalta, sadistisimmalta ja parhaiten organisoidulta? 6) liittyikö Valintalon lattialle pudottamani vitos-draama srk-piinaajan luomiin pantomiineihin?

YHTEISÖSSÄ: pesukoneen rikkoutuminen, keiton pohjaanpalaminen, valkoherukan iän arvioiminen, katon vesivahinko sekä sannakiusojen takana olleen henkilön osuus, Ripa & Ansku-draaman tarkoitus,  Helena-pantomiinin tarkoitus (oli AnnaMariHelenaa, LeilaHelenaa, TosiHelenaa, KärnäHelenaa...) ja näin edespäin.

KOTIKADULLA: asunto peruskorjauksen alla, joten remontin tarvetta on ollut koko ajan katosta lattiaan, vaikka ihan hyväkuntoisiakin asuntoja alueella on.

>>> arvelenko oikein? >>> ensi kesänä raivataan koko piha-alue remontin takia, jolloin "on ihan pakko" tuhota kaikki tekemäni istutukset? Tämän laiseen tuhotyöhön olen jo tottunut. Keksikää parempi. 

>>> "pankkikortti" -huijaus??? Miten saan selville, onko Topi -porukka päässyt peukaloimaan pankkitiliäni vuosien varrella? Tai kykenevätkö he seuraamaan tilin käyttöäni voidakseen junailla draamojaan? >>> muuten ihan mielenkiintoinen kysymys, vaikka ei koskisikaan juuri tätä Topi-juttua.

>>> työpaikka-osoitus viime keväänä kiusapaikkaan, jonka pystyin torjumaan, kylläkin. Minnekähän tänä keväänä? Mummojen kiusattavaksiko? Tai näiden kirjasto-potilaiden?

>>> yllytys eläkepapereiden hakuun, jotta olisi saatu vedätettyä lääkärin hoteisiin, jonka ainut tarkoitus olisi ollut osoittaa mahdollisimman monin vedätyksin ja älytyksin, että en ole normaalijärkinen ja sen takia pitäisi lopettaa tämä herjalynkkauksen avaaminen? Se kun vain häpäisee minut itseni.

"Ja periksi ei anneta" sanoi Topikin.

 4.4. maanantaina

Onpa muuten Olli Valtonen kamalasti nuorena ollut saman näköinen kuin Oulun Topi. Liekö sukulaispoikasia?

Valtsulla on muuten yksi aika erikoinen kuvaus Jumalasta eräässä kirjassaan, jonka nimeä en nyt juuri muista. Toki voi olla niin, että kehittyneet uskovat näkevät Jumalan Valtsun kuvaamalla tavalla, mutta minä koen oikeampana näkemyksen, että Raamatun mainitsema MIELENMUUTOS tarkoittaa ihmisen mielikuvien muutosta ihmisestä itsestään, ei Jumalasta. Jumalan oppii tuntemaan Raamatusta ja jollei sitä lue, ei voi olla oikeaa kuvaakaan Hänestä, eikö? Jumala voi toki olla Ankara ja Rakastava samassa persoonassaan, eikö? Ei kaiketi Raamantun kuvaa Jumalasta kannata ennemmin muuttaa, ennenkuin ihminen on täysin selvillä itsestään?

Raamattuhan sanoo, että Jumala on katteellinen ihmisistään, sieluistaan. Jumalassa on niinkin katala ominaisuus kuin katteellisuus. Ajattelen kuitenkin niin, että Jumala on kaikkea, mitä ihminenkin, mutta EI IHMISEN LAILLA. Väärinkö? Hän on Ankara ja hän raivoaa, mutta vain synnin tähden. Voisin oikein hyvin kuvitella niin, että Jumala jo raivotessaan tietää, miten lopputulos muotoutuu hyvään pyrkiväksi kaikkien kohdalla. Kun minä raivoan, haluan vain tuhoata ja hävittää raivon kohteeni tyystin. Kokonaan. Iankaikkisesti. En näe kokonaisuutta.

Toinen Valtsun outo näkemys oli ajatus uhrista. Jeesuksen ristillä hankkimasta sovituksesta syntien tähden. Kyllä ajattelen, että Valtsukin luikahtaa taivaaseen vain ja ainoastaan Jeesuksen veri verhonaan. Ehkä vielä viimeisillä metreilläänkin kyyristellen ja salaillen pikku temppujaan, vaikka ne ovat kaikki jo Jumalan silmissä ja kirjassa. Miltäs tuntuisi Jumalan käsi niskassa ja karjaisu: "Mitäs teit sisarellesi?" 

Eikö näin?

Jos taivaaseen pyrkii omin hyvin teoin, ne eivät riitä Jumalan edessä? Ja ovatko ne loppujen lopuksi edes olleet hyviä? Kuinka paljon niissä oli himoa? Jumalan sormihan osoittaa syyttäen jokaista kohtaa, missä me himoitsemme.

 Himoa voi olla myös valtapyrkimys hintaan mihin tahansa. Jos opettaa väärin Jumalan totuuksia, Jumala antaa kaiken ehkä tapahtua sen takia, että sillä opilla harhautetaan luopiot oikealta tieltä. Jumalan tahto se ei ole, mutta Jumala sallii sen. Ehkä siellä väärällä tiellä on risteyksiä, jotka jotavat ihmisen takaisin. Ehkä se oli ainut mahdollisuus päästä perille. Kiertotie. Israelin kansan tapaan.

No. Ei minusta vielä ole pohtimaan uskonnon syviä kysymyksiä.

- - - -

Lueskelin keltaista lehdistöä miettien, että se antaa hurjan HYVÄÄ mainosta Timo Soinin vaalikampanjalle. Soini oli kuvattu yhdessä artikkelissa perisuomalaiseksi, pipopäiseksi nössöksi, joka joutuu itse pyytämään aplodit, joita muiden puolueiden teräviksi sliipatut kansikuvahahmot keräävät spontaanisti yleisöltään. Ihan niin kuin kaikki tavalliset suomalaiset. Tosi symppis-kuva Soinista.

”Hymyile pilkallisesti nössöille, niin maailma hymyilee kanssasi” taisi olla Iltsikan artikkelin takana, vaiko?

Ainakin minulle tuli siitä artikkelista kuva, että Soinia provosoidaan yliampuviin lausuntoihin ja temppuiluun.

Skarppaa, nyt Timo Soini! Älä anna provokaation purra!

Keskeisin eripura vaaliteemoissa näyttää olevan se arbottikysymys raiskatuille. Kuinkahan moni suomalainen niistä kärsii? Ihan tilastotieteen avuin selvitettynä.

Soinia nälvittiin inkkaripojan sala-isänä ja Soinin takia naiset kuulemma joutuvat siirtymään toisiin puolueisiin. Vai siirtyivätkö he ihan mielellään, sillä he olivat varmoja, että Soinin kielteinen aborttikanta tulee vähentämään äänestäjien kannatusta. Vai tuleeko?

Ehkä onkin niin, että kristillisistä moni kannattaa Soinia, koska hän ei ole sidottu valtakirkon vaatimuksiin. Soini edustaa edistyksellistä näkemystä: ihminen voi uskovanakin hallita eduskunnassa ilman, että on sidottu valtakirkon pyrkimyksiin. Minusta Soini tekee historiaa. Tosin toki kyllä toivon, ettei Suomi ennen pitkää palaa islamiin. Parempi niin, että elämää kunnioitetaan sen kaikissa muodoissaan, kuin että raiskattu nainen kivitettäisiin lapsineen huorintekijänä.

Miksi muuten arbotti -kysymys voi nousta näin suureksi ongelmaksi vaalitentissä? Kyllä minusta olisi tärkeämpää nostaa jokin talouselämän ongelma ratkaisu-teemaksi. Vaikkapa pohtisivat keinoja, joilla ydinjäte saadaan vaarattomaksi. Kuinka paljon kunkin puolueen Kansikuva on valmis sijoittamaan tutkimuksiin ydinjätteen loppukäytöstä tai koko ydinvoimala-teollisuuden muuttamisesta vaarattomaksi. Voihan se pojat olla niinkin, että jonakin päivänä ydinjätettä ei jää, koska on opittu käyttämään KAIKKI hyödyksi.  Eivätkö puolueiden puheenjohtajat hallitse niitä kysymyksiä? Laittakaa avustajat töihin.

Kuvaako abortti-kysymyksen esiinnosto puheenjohtajien tietotasoa? Toimittajiakin säälittää poliitikko-parat, jotka osaavat vain hymyillä ja pukeutua kauniisti ja toistaa papukaijan tavoin toimittajien luomia mielikuvia. Kuka keksisi nostaa mielipide -myrskyn ala-arvoisesta vaalikampanjasta lehdistön sivuilla?

- - - -

Olenko minä saanut Hessun autokauppiaat perääni, kun Metsätiellä ajelee auto, joka ei ole rekisterissä?

Tarkistan näettekös kaikki tietyt yhteydet ja tietynlaiset autot. Etsin sitä Hessun tapaa toteuttaa uhonsa ”mää tuun tuhoon...” ja niin edelleen. Erityisesti kohteena ovat hevoshuijarit ja rakennusalan ihmiset.

Ajatelkaapa, jos saisin kiinni rakentajan, joka palvelee venäläistä mafiaa! Miehen, joka linkoaa ja pesee rahaa, niin kuin Isot Pojat Idässä. ”Köyhä mummo taklasi ökyrikkaan Gagsteripomon”  lukisi lööpeissä. Aatelkaapa, minkä muutoksen se aiheuttaisi alamaailman miesten keskuudessa. He joutuisivat jatkossa pelkäämään tavallista suomalaista mummoakin! Gangsterijahdista voisi tulla mummojen erikoisharrastus 11-luvulla!!!

Ja voi pojat, miten pohdin Pn älytys-teemoja muidenkin elämässä kuin vain omassani. Ja sitä, että onko minustakin tullut älyttäjä? Kiusatustahan tulee usein itsestään kiusaaja.

Mites se EvaP huusikaan tietokoneella kirjastossa? Muistathan, EvaP? Olin silloin juuri huitaissut sinut omalta koneeltani pois, enkä päästänyt takaisin, vaan suljin oman koneeni. Seurasin, kuinka sinä, EvaP etsit ja etsit keinoja saada oma koneesi toivottuun tilaan, huutaen lopulta: ”Kuka täällä kiusaa”. Parkaisu kolahti kyllä minun omaantuntooni.

Minähän se olin. Enkä aio jatkossakaan luovuttaa. Pyrin etsimään EvaPn roolin herjalynkassa, joka minua kohtasi ja niin edelleen. Minusta tulee kohta papukaija. Olen niin monta kertaa toistanut samaa jankutusta.

Perjantaina 1.4.

Pitäisikös nyt löytää Hessun serkkutyttö? Hän, joka yritti painaa Hessun lempivariksen päätä vesisaaviin. Variksesta oli tullut niin kesy, että se odotteli Hessua aidantolpalla koulusta tullessa. (Hukkumiskuolema seuraa toisiaan näissä muistelmissani jostain syystä). Kylläkin ihan ymmärrettävästä syystä Tyttö halusi tuhota variksen. Tapahtuma-aikana Tyttö oli alle koulu-ikäinen. Varis oli käynyt useita kertoja sotkemassa Tytön leikkipöydän liiterissä ja Tytön hermot alkoivat olla ihan rauniona. Vesitynnyri oli räystään alla, joten Hessun äiti näki tapauksen ja kiiruhti pelastamaan varis-paran.

Hessu ihmetteli minulle tapahtumaa muistellessaan: "Mitähän sen Tytön aivoissa oikein tällä hetkelläkin liikkuu?" Johtuiko kommentti siitä, että Tyttö oli juonen takana, jolla minut värvättiin kierrätykseen? Mahtoiko olla niin, että Hessu oli alkanut päästä selville mahdollisesta älytyksestä, jonka kohteeksi hän itse oli joutunut? Mahdollisesti hänen toimesta, joka oli menettänyt miljoonia Hessun lautakauppakonkka-petoksessa.

Oliko omaisuushuijaus, jota olen pohtinut Hessun suvun sisäistä ongelmaa? Hessu yritti takaisin sukulaistaloa lautakauppapetoksella ja sukulaiset yrittivät huijata Hessulta menettämänsä miljoonat, vaiko jotain muuta? He tiesivät, että osa siitä oli sijoitettu lomakohteeseen Etelän Auringossa.

Tuohon silmukkaanko minä tulin mukaan pestautuessani Riihimäen kierrätyskeskukseen? Hän, joka minut sinne älytti voisi siis olla ymp.yksikön taustalla ollut vaikuttajataho, eikö? Tai oikeammin hänen puolisonsa, joka toimi kirjastovirkailijana jossakin elämänsä vaiheessa.

Tämän puolison toimestako laitettiin huhu liikkeelle, että olen kirjastovaras? Hänkö junaili runokirja-draaman, jossa Hessu jätti minulle kaksi runokirjaa, joita ei halunnut palauttaa ja kun minä palautin ne, Hessu raivostui silmittömästi. Kirj.virkailijako oli ystävineen etsinyt kirjoista runon, jota Hessu siteerasi minulle silmät sirrillään. Runon säkeessä mainittiin jotenkin: "vaikka olet sulkenut kaikki ovet sisimpääsi, niin kyllä seiniin kuitenkin jää pikku rako, josta pääsee kurkkimaan sieluusi". Sitaatti kieltämättä kuulosti kammottavalta. Ainakin Hessun kertomana.

Olivatko runokirjat joutuneet Hessun kainaloon kirjastovirkailijan toimesta? Oliko suoritettu suurikin tutkimushanke, jotta löydettiin sopiva runo siteerattavaksi? Oliko siinä käytetty minun sukulaisiani ja heidän OLETUKSIAAN hyväksi? Eli siis Hessu ei itse niitä varastanut, jos ne oli annettu minulle ilman lainakuittausta.

Ja oliko Se tietty Hämeen ymp.keskuksen kirjastosta soitettu puhelu, jolla perättiin Hessun lainaamia kirjoja, oliko sekin junailtu riihimäkeläisen kirjastovirkailijan toimesta? Olettiko ymp.keskuksen kirjaston virkailija, että kirjat olivat minulla? Eivät ne olleet. Muistelen Hessun kopioineen ymp.keskuksen kirjaston kortillani yhden raporteista, mutta se lienee luvallista. En pyrkinyt hyöytymään raportin sitaateista rahallisesti, vaan käytin kopioita opiskelun pohjaksi.

No, mitenkä Hessun sukulaiset hokasivat, että minä olin työttömänä ja olisin otollinen kaveri Hessun huijaus-yritykselle? Rakennusalan ihmisten kauttako, joissa oli mukana omia sukulaisiani? Kirjastovirkailijan puolison toimesta ja mahdollisesti Anttos-yhteyden takia?

Vai sukupoliisin? Luikuri-Lassen kautta? Kuka muu voisi antaa käskyn suorittaa Vanajan kirkon luona "juna-onnettomuus"-draama pelkkänä junailijoiden näyttelijäntyönä?

Ja ne kansanedustaja-draamat, joihin Hessu yritti vedättää! Ja kukkakauppias-pantomiinit, joihin Hessu yritti vedättää! Ja venäläiset romukauppiaat, venäläiset luostariveljet ja -sisaret sekä ennenkaikkea Viipurin kaupunginjohtaja! Kenelle on voinut tulla edes mieleen, että saattaisin ottaa todesta miehen, joka tulee kierrätyskeskukseen ilmoittaen olevansa Viipurin kaupunginjohtaja ja haluavansa ilmaisia pakastearkkuja Viipurin lapsileirille? Valhe oli LIIAN suuri. Aivan kuten se idän työn rekkakonttikin, jonka avulla yritettiin Iltis-herjaa.

Ja ne sulhasmies-hommailut ja miesten torjunta-draamat kaupungin virkaijoiden keskuudessa! Ihmettelin tänne asti, miten ihan älykkäät virkamiehet voivat lähteä sellaiseen mukaan. Mutta jos siellä takana on ollut OulunTopi-draaman tapainen riijuureissu-kostohanke, niin mikä ettei. Kyllä miehet toistensa riijuureissuja puolustavat. Mutta että naiset lähtevät mukaan, sitä on vaikea tajuta. Luulisi, että naistet puolustavat sitä naista, joka torjuu heidän naimisissa olevien miestensä huorintareissut.

Tai sitten OulunTopilta todella varastettiin miljoonia, joita perittiin minulta vielä 2000-luvun alussakin, vaikken ollut niitä varastanutkaan. Aika hyvin piilotettu petos, eikö! Ainakin minulle tulee mieleen, että Oulun Topilta varstanut henkilö on kaikki menneet vuodet pitänyt minua tiukasti silmällä, jotta voidaan estää minun pääsyni OulunTopin yhteyteen selvittämään tapausta. Eikö?

Torstaina 31.3.

Miksi Timo Soinilta vaaditaan kantaa abotti-kysymykseen, koska tiedetään katolisen kirkon kanta siihen? Miksi Soinin pitäisi nousta oman kirkkonsa näkemystä vastaan?  Murha on aina rikos ja Raamatun mukaan syntiä. Mutta sitä ei voi julistaa suureen ääneen. On pakko tehdä kuten Soini. Vetäytyä hiljaisuuteen, sillä on tilanteita, joissa murha saa oikeutuksensa, vaikka onkin väärin. Miksi pitää kaikki tietää. Miksei saa sanoa: "En tiedä." Ajatelkaapa tilannetta, kun syntyy pahoin rampautunut lapsi. Jos hänet jätetään henkiin, lapsi joutuu koko ikänsä raahautumaan raajarikkona, ihmispuolena, kaikkien kammoksumana, vaikka älyltään hän on normaali ja kärsii suunnattomasti ihmisten hyljeksinnästä. Koko ikänsä joutuu seuraamaan sivusta, miten ihmiset rakastuvat ja kasvattavat onnellisina terveitä lapsiaan. Olisiko ollut parempi, että hänen olisi annettu kuolla? Mitä menetetään, kun edes asetetaan tuo kysymys?

Jos Soini olisi muslimi, kukaan ei uskaltaisi kyseenalaistaa hänen uskonnollisia ajatuksiaan, vaan kaikkien olisi alistuttava päätökseen, että raiskattu nainen ja hänen lapsensa tulee kivittää. Eiköhän kannattaisi olla onnellisia, että päästään vielä näinkin vähällä uskonnollisella painostuksella.

Sitä paitsi, kuka voi sanoa, etteikö elämä olisi kaikissa muodoisaan pyhää ja loukkaamattomuutta vaativaa? Entä jos pahuuskin kuuluu osana pyhyyteen. Pyhyys koetaan hyväksi ja rakkauden lähteeksi, mutta miksi edes evoluutioteorian kannattaja olettaisi, että alkuräjähdys oli hyvyydestä lähtöisin? Eihän räjähdysteoriakaan sitä puolla.

Entäpä jos todella on niin, että hyvyyden taustalla, erottamattomasti, on aina pahuus. Kuin kolikon kaksi puolta. Jos toisen tuhoaa, tuhoutuu koko lantin käyttöarvo, sillä kukaan ei tiedä, missä pahuus loppuu ja hyvyys alkaa.

Lanttia ei siis voi tehdä hyväksi läpikotaisin, mutta voi huolehtia, että vain lantin toinen puoli on näkyvissä ja sillä rahoitetaan toimintaa tai siitetään lapsia. Kuinka ajatus pitäisi muotoilla? Ehkä parempi jatkaa tästä aiheesta myöhemmmi, sillä en löydä sanoja kuvaamaan näkemystäni.

- - - -

Kiitos Tanja avustasi. V-draama on lähtenyt liikkeelle. Sain liikkeelle riihimäkeläiset. Pitäisköhän kuvailla uudelleen kaikki se, mitä koin Riihimäen kierrätyskeskuksessa? Silläkin uhalla, että saan syytteen kunnianloukkauksista. Vai siihenkö pyritäänkin, pojat? Näinkö se on ollut koko ajan? Te odotatte kuvauksia, joilla loukkaan Riihimäen ympäristötoimen virkailijoita? Miksi minun pitäisi vajota yhtä alas....

Palattaisko vielä Ahveniston hautausmaalle ja siellä kokemaani kiusaan. Muistattehan sen pirtupullo-bluessin? Seppo oli "löytänyt" (vai toi sen jostain muualta?) pirtupullon roskalavalta, joka oli lohkolla, jossa minä siivoilin. Pirtupullosta luotiin mahtavaa pantomiini-draamaa ruokatuvalla. Draamaan osallistui itse talouspäällikkökin kuuntelijana ja katselijana, vaikka kielsikin mitään muistavansa kun asiasta kyselin.

Vihjailtiin, että pirtupullo oli tuotu nimen omaan sille, jonka lohkolla roskalava oli. Yksi naisista tähdensi: "Onhan täällä muitakin alkoholisteja kuin S." ja niin edelleen.

Otin puheet herjana, jonka kohteeksi olin joutunut Pikku Vainokaisen eli Hessun takia, sillä en koskaan ole käyttänyt paljoa alkoholia. Enkä huumeita, paitsi jos niitä on salaa syötetty.  Hessu oli luvannut tuhota elämäni juoruilla ja valheilla, joilla nauraisi koko Suomi. Oliko nimen omaan Riihimäen ympäristötoimessa töissä henkilö, joka tuki Hessun herjaa? Ihminen, jolla oli yhteinen menneisyys Hessun kanssa?

Oliko uskisdraaman takana pappi, joka ei ollutkaan hämeenlinnalainen, kuten olen aiemmin otaksunut, vaan karisma-pappi, jonka huulilla helmeilevät  Rakas Isä -tarinat kuin ylimakea siirrappi, mutta jonka sydämessä asuu karvas katkeruus? Pakkokeinoin torjuttu himo?

Senkö takia hän joutuu yhä hoidattamaan sieluaan ylitehokkaalla jumalakuvalla ja kirkkokansalla, joka ylistää häntä itseään suurena ihmeiden tekijänä? Miksei Jumala ole tehnyt ihmettä papin omassa sydämessä? Miksei kukaan ammattitoveri ole kyennyt vapauttamaan pappia tämän katkeruusdemoneista? Jos hän uskaltaa tulla ulos kaapistaan, niin johan alkaa Suomen maassa herätyksen aalto lainehtia, eikö vain?

Ei tarvitse enää kaatuilla pyörtyneenä lavalle tai nauraa hohottaa juopuneena. Voi ylistää puhdistetulla sydämellä, vaikka laulaen virttä 338.

Kävikö tälle papille niin, että ihmeiden pitää olla kerta kerralla suurempia ja tehokkaampia, jotta oma usko Jumalan huolenpitoon säilyisi? Ellei Jumala tee ihmeitä, oma pahuus alkaa näkymään, kö? Sekö se perimmäinen syy on ihmepalveluksissa? Jumalan ihmeet peittävät oman pahuuden?

Onko papin puhtaus ja hyvyys  koko ajan perustunut vallanhaluun.  Kuten suurilla diktaattoreilla kautta maailman aikojen? Itsetunto on NIIN hyvä ja särötön, että vallan luisuessa muualle ihminen luhistuu. Sairastuu. Itsetunto on koko ajan perustunut valtaan, jota hän käyttää heikkoja kohtaan.

Diktaattori tietää kaiken, kuten  OulunTopi muinoin, kun nappasi minut Oulun teatterin käytävä-draamassa. Ravintolapelleilyssä, joka oli viety teatterin käytävälle, jottei kukaan ulkopuolinen näkisi mitä tapahtuu.  Hänelle on tärkeämpää saada piippi tyhjäksi kun kohdella tuntematonta tyttöä kuunnellen ja kysellen. Tutustuen. Hänelle on yhä tärkeämpää lajitella tytöt huoriin ja vaimoihin, jotta omille himoille olisi kanava. Salomonin vaimoillako papit puolustavat huorareissujaan?

Keskiviikkona 30.3.

Pantomiini-Tiinako (Pn porukkaa oli täällä kirjaston sisällä paljon) se oli järjestänyt eilen kirjastosta lähdettyäni ulos lapsien avulla pantomiinin "Ei saa kiusata. Pusu poskelle. Ei saa kiusata. Pusu poskelle"?

Lapset juoksivat iloisesti ohitseni mottoaan huudellen, joka toi mieleeni Jaskan. Lapsuuden ajoiltani ja joka oli koulukiusaaja. Tosin varmaan myös kotikiusattu, sillä hän osoittautui monivammaiseksi. Todennäköisesti ADHS-tapaus. Jaskaa äiti tarjoili minulla myöhemmin kaveriksi, koska tämä "kulkee hienona hattu päässä".

En osaa sanoa, kuinka moni olisi lähtenyt niillä perusteilla etsimään seuraa. En ottanut koko asiasta selvää. Jos nyt kuitenkin on niin, että Luikuri-Lassi ja Topit käyttävät äidin kommentteja minuun kohdistuvissa pantomiineissa, niin tokihan teidän pitäisi tietää, mitä ne minulle merkitsevät. Eikö silloin yrityksissänne vedätyksiin ole mieletön ristiriita keinojen ja päämäärän välillä?

Jos taas siirrytään tutkimuslinjaani Hessu ja Höpö-kaverit, niin kaiketi pitäisi luopua etsimästä nimettyjä ihmisiä ja tarkkailla tekijöiden luonnekuvia. Tehdä profiilia tekotavoista, sanoisi joku hieno hattupäinen mies, eikö?

Kuten niin monesti olen sanonut, yksi profiileista kertoo, että tekijä on tottunut älyttämään vammaisia, vanhuksia tai muutoin yhteiskunnallisesti heikkoja. Mahdollisesti Topit on kasvatettu juuri samoilla keinoilla, joten he itse eivät koe teoissaan mitään väärää. Perheissä ajatellaan tyyliin: "Ei se ole hullu, joka älyttää, vaan se, joka antaa älyttää itseään."

Ajatellaanpa vain sitäkin, miten paljon vammaiset saavat ilmaista rahaa erilaisten avustusten avulla. Kyllä siinä normaali-ihminen jo miettii, että kannattaisiko ne rahat mieluummin sijoittaa liiketoimintaan, eikä tuhlata vammaisten ylellisyystavaroihin, kuten vammaisautoihin, lomiin hienoissa paikoissa ja niin edelleen.Aivan samoin kuin koko yhteiskunnassa muuten.

Monihan ajattelee, että koulutusrahat kannattaa suunnata vain älykkäille ja kyvykkäille. Vähänkin heikompi kannattaa jättää marginaaliin minimipalkalle ja aputyöhön. Työskentelemään työllisyysrahoilla vuosi silloin toinen tällöin, koska hän ei missään nimessä tule keräämään työllään suuria rahasummia. Toisaalta meidän yhteiskunnassammehan ajatellaan, että vain älykkyydellä kerätään rahaa. Joko rikollista tai kunniallista.

Ja Suuri Raha puolestaan on kaiken A ja O. Myöskin yhteiskunnan KÖYHYTTÄMISEEN. Miettikääpä uudelleen kirjoitustani "Vihreä vallankumous". Peli tapahtui todella ja siinä minä, kyvytön ja älytön, kahta työtä tekevä - olin kauppiaana ja pankkiirina - ilman toveria, kuten viljeijöillä oli - siis tein neljän ihmisen työt - kaikesta huolimatta keräsin miljoona omaisuuden. Eikö se onnistunutkin siten, että ne älykkäät ja inhimilliset viljelijät arvostivat enemmän työntekoa ja perhe-elämää itsessään. Heidän kävi sääliksi ylikuorman alla raatavaa pankkiiri-kauppias, joka sai apua vain sen verran, että yksi tovereista toi tauolla kahvikupillisen kahvia, jotta pankkiiri-kauppias olisi jaksanut raataa loppuun asti.

JOS tuota Vihreä vallankumous-pelitilannetta pidetään normaalin yhteiskunnan ilmiönä, niin silloinhan Suuri Raha ei takaa yhteiskunnan menestystä. Lapsia kuolee nälkään, investointeja ei tehdä, koska raha pysyy pankissa ja kauppiaan kassassa. Ja mikä pahinta, ihmiset oppivat ajattelemaan, että Luonnonoikkujumala säätää tilanteet ja onnenpalikat säälimättömän impulsiivisesti ja epäjohdonmukaisesti. Jokaisen on vain uurastettava oman tuurinsa rajoissa. Kukaan ei edes halunnut ruveta kilpailevaksi pankkiiriksi tai kauppiaaksi tai muuksikaan yrittäjäksi. Vaikkapa maatalouskone-kauppiaaksi tai -valmistajaksi. 

Ok. Toki peli-tilanne oli manipuloitu, eikä sitä voi sinällään sijoittaa yhteiskunnan peiliksi. Kertoi se kuitenkin sen, että jos Suuri Raha keskittyy yksiin käsiin, sitä ei hajauteta monipuolisesti yhteiskunnan eri toimialoille. Yhteiskunta pysyy - kuten peilissä - viljelykulttuurina. Monotonisena. Helposti hallittavana, mutta myös helposti tuhoutuvana.

Suuri Raha on tavallaan kuten tuli. Jos tuli saa vallan kuivassa metsänryöteikössä, se ryöstäytyy valloilleen polttaen satoja hehtaareja arvokasta metsikköä. Mutta jos tuli levitetään pienissä erissä nurmikolle, sammutetaan sitä mukaa, kun tuli uhkaa ryöstäytyä valloilleen ja ohjaillaan taas uudelle suunnalle, saadaan lopputukoksena poltettu nurmikkoalue, joka kesän mittaan kasvaa kauniiksi kedoksi.

Suuren Rahan valta -tilanne on äärettömän otollinen paikoista kilpailevan ihmisen työntämiseksi marginaaliin, eikö? Sieltä ei köyhä hevillä nouse. Kilpasisko tai -veli pysyy pois rahanjakoradoilta. Rahaa kyllä liikkuu, mutta se ei luo uutta rahaa eli uuttarahaa tuottavaa työtä. Vain sama raha pyörii avustusrahoina kohteesta toiseen, eikö?

- - - - 

Mutta minunhan piti kirjoittaa Hessusta. Hessun yhteydet vammaisiin olivat ilmiselvät. Samoin yhteydet, joissa kerättiin vammaisilta itseltään suuria tukirahoja levittäen heille toivoa, että heidän vammansa pyyhittäisiin hokkus-pokkus-keinoilla pois. Olisiko Hessu voinut lähteä mukaan vedättämään heidän avullaan rahaa? Mutta miksi hän olisi minuun halunnut takertua? Korkeintaan sillä perusteella, että hän yritti tehdä minusta vammaisen, eikö? Tai sen takia, että hänellä oli suhde perheeseeni vammautuneen sisareni kautta. Tosin lähinnä hyväksikäyttö-suhde. Kun se tuhoutui, Hessu olisi saattanut siirtyä minuun Topi-suhteidensa innostamana. Jotenkin noin se olisi voinut mennä.

Jos se "marjamatka-vähältä piti" -kolari oli tarkoitettu ihan oikeaksi kolariksi,  Hessu olisi voinut suurennella saamiani vammoja, jotta vakuutusyhtiöt olisivat joutuneet maksamaan mahdollisimman suuria korvauksia. Hänestä olisi tullut Sankari minulle. Kuten yksi Anna sai työsuhde-auton, juu nou? Mutta se ei taas kuulu minulle.

Ja taas sorruin etsimään nimiä. Piti pysyä profiilissa.

Toinen profiilin muoto voisi olla suuri valta ihmisiin. Ja sitä kautta suuri uskottavuus. Kenellä sellainen on.

No ainkain toimittajilla ja papeilla ja poliisilla ja upseereilla ja lääkäreillä. Näitä ammattikuntiahan minäkin olen jallittanut herjalynkassa koko ajan. Tosin sen takia, että heidän edustajat ovat olleet usein esillä tilanteissa, joissa olen kokenut kiusaa, herjaa, mitätöintiä ja älyttämistä. Mutta eihän se ole syy, miksi heillä ei olisi valtaa herjalynkan järjestämisessä, eihän?

En vain keksi mitään muuta syytä herjalynkalle, kuin OulunTopi -jutun. Että poika-paralta varastettiin totokuponki, jolla hän olisi voittanut miljoonia. Miksei rahapussia? Koska, jos varkaudesta syytettiin minua ja kohteena olisi ollut rahapussi, siellä olisi tullut henkilötietoja Topista, eikö? Olisin voinut ottaa yhteyden vaiheessa, joka olisi vienyt uskottavuuden Kaverilta, joka varkauden suortti, eikö vaan? Varkaus saatiin pidettyä piilossa, koska minulla ei edes voinut olla mitään henkilötietoja OulunTopista. Varkauden tai älyttämisen kohteena on ollut jotain, josta ei pääse käsiksi Topin henkilöllisyyteen.

-- - - -

Minna M-a? Sopisiko hänelle paremmin rooli insinöörinä kuin sosiaalityöntekijänä? Hän oli todella älykkään oloinen nuori nainen. Toivottavasti häntä ei johdatella häpäisemään itseään herjapantomiinilla. Kun hän lopulta joutui myöntämään, että olen joutunut kiusan ja herjan kohteeksi, hänen kommenttinsa kuului: “No. Okei. Tottahan se oli, mutta eikö kannattaisi unohtaa ja aloittaa puhtaalta uudelleen.” Kysyin: “Mitä se auttaa, jollei kiusaa paljasteta. Kaikki jatkuu samanlaisena. Kun yritän paljastaa kiusan, ensin sanotaan, että luulottelen, suurentelen ja kuvittelen tilanteet. Kun sitten kerron todellisia kiusatilanteita, minulle sanotaan: ok, kyllä sinun kannattaa opetella antamaan anteeksi ja unohtaa. Sinustahan on tulossa katkera vanahpiika, joka ei osaa nauttia elämästä. Sinä olet jo niin vanha, että kannattaako enää muistella menneitä. Meillä olisi tässä tarjolla eläkepaperit….”

Eli: … miten kukaan uskaltaa ottaa omalle tunnolleen toisen ihmisen kiusaamisen eläkkeelle, vainohahaisuudesta syytettynä, vaikka itse rakentaa koko vainopaketin?

Tiistaina 29.3.

Huomasin, huomasin:

... mutten tiedä, mistä oli kyse, joskin kyllä arvailla saatan monellakin tapaa. Taas kerran!!!

Juttuhan meni näin: kun astuin huoltisikan sisälle, Vänä siirtyi istumaan Luikuri Lassen pöytään ikkunan viereen ja Eki siirtyi Lassen edestä Kaalepin pöytään vänkäri-pöytä -riville. Oliko tarkoitus estää minua näkemästä Eki ja Lasse samassa pöydässä? Voitte te minun puolestani seuraavan kerran istua kaikki eri pöydissä, minua kiinnostaa Hessu ja tuo ukaasi "tulen nauramaan sun kärsimyksilles."

Hessu ei olisi kyennyt itse järjestämään niin kieroa tilannetta, että olisin tehnyt itseni julkisesti naurun alaiseksi tai hullun oloiseksi, mutta oliko hänellä apunaan Herra E? Mies, jonka Hessu oppi tuntemaan kulkiessaan läpi kuritushuonetuomion lautakauppapetoksen takia.

En osaa luoda oikeita yhteyksiä, mutta jouduin kaksi kertaa tuttavieni taholta tilanteeseen, jossa minulta udeltiin, tiesinkö jotain nuorukaisista, jotka "katkovat kauloja". Noilla nuorukaisilla oli vankilatuomioita kärsinyt, rikollinen isä. Viime kesänä, kun naapurin rouva pantomiinasi sitä monologiaan "kirveellä kaola poekki kerta laakilla", miten hetken, oliko jälleen kerran tarkoitus muistuttaa, että perässäni tai sivullani tai jossain päin on nuorukaisia, jotka paloittelevat ihmisiä tai kiduttavat niitä sitomalla puihin. Onko rouva H. heidän äitinsä, joka on pantomiinannu minun -Näköistä?

Kaulan katkaisijoistako nousee tuttavuuteni Teijaan? Ei niin, että Teijalla olisi ollut mitään tekemistä kaulojen katkaisun kanssa, mutta Teijaa käytettiin ehkä hyväksi ohjailemaan minua "kaulankatkaisijoiden" läheisyyteen, koska Teijalla oli "väärän koivun" kautta heihin yhteys. Siis vain kaukainen perheyhteys, mutta ainahan se velvoittaa ainakin kuuntelemaan toisen huolia.

Ja sitten on vielä Orkku-nuorennos, joka edelleen köpöttelee perässäni Savonlinnan kirjastossa hätistelemässä minua tietokoneelta pois. Etten ehtisi kirjoittaa kaikkea mietintääni, vaiko? No. Ehkäpä se selviää aikanaan.

Nyt haluan muistella Tanjaa.

Muistattehan? Sen nuoren insinööritytön, joka joutui heti eka työpaikassaan ja eka työtehtävässään tilanteeseen, jossa teki miljoonamarkan mokan. Eli laski väärin raudoitukset. Ja koska pomo ei ollut tarkistanut laskelmia - tai ainakin hän niin väitti - niin pomo väitti joutuneensa miljoonakorvaus-vaatimuksen alle.

Kyllähän sellainen järkyttää, eikö? Onneksi Tanja oli lujahermoinen ja lähti samantien siitä paikasta pois, joskaan en tiedä, miten hänen lopulta kävi. Saattaahan olla, että hänet kiristettiin johonkin rikokseen, jotta hän kykeni maksamaan miljoonavelkojaan.

Tanjan tapaus säikäytti minua sen takia, että olin itse pari kertaa tekemässä myös virheen, joskin pienemmän. Nimen omaan siten, että pomo heitti huolettoman ohjeen, jonka saattoi tulkita monella eri tavalla. Kun nyt katson sitä työpaikkaa luostarikiusat ja muut taustalla, mietin, otettiinko minut siihen toimistoon "virhetyöntekijäksi"? Kiristettäväksi? MM:n toimesta?

Oliko tarkoitus vedättää minutkin miljoonavirheeseen, koska joku halusi älyttää miljoona-omaisuuteni pois, jonka olin jokun toisen mukaan varastanut Oulun Topilta? Oulun Topilta varastaneen taholtako tämä älytys lähti liikkeelle?

Muuta omaisuuttahan minulla ei ollut. Vain oletus - joka edelleen on oma oletukseni OulunTopi -tapahtumista - että olin varastanut Oulun Topilta miljoonakupongin.

Eli oliko niin, että hämeenlinnalainen pappi halusi minut pois hämeenlinnasta älytettäväksi helsinkiläiseen suunnittelutomistoon, jotta erään rakennusalan yrittäjän/rak.mestarin varkaus olisi saatu pimitettyä? Joko niin, että virheen avulla olisin joutunut korvaustilanteeseen, jonka olisin kuitannut OulunTopin kupongilla tai niin, että olisin joutunut ottamaan osaa johonkin rikokseen. Vai oliko niin, että älytyspyyntö tuli vain sen takia, että Oulun Topilta kupongin varastanut yritti tehdä minun hiljaiseksi älyttämällä älytyksen alle. Kuviota en osaa luoda, koska en tiedä kuka OulunTopi oli ja mikä Oulun teatteri-draama kaiken kaikkiaan oli. Paula ja Hiltu osaisivat siihen vastata.

OK. Menee vähän sekaseksi. Mutta jos älytys-juttu on jotenkinkin tuonlainen, takana voisivat olla omat sukulaiseni väärän koivun takaa. Eli esimerkiksi niin, että HM yritti ohjata minut OulunTopin yhteyteen (ihan pelkkää ystävällisyyttään!), mutta MM vetikin välistä, järjestäen kupongi-varkauden siellä torilla, missä odottelimme Oulun Topin kanssa taksia. Mukana varkaudessa hänellä olisivat voineet olla puutarhalaiset ja rakennusalan yrittäjät.

Nyt olisi Herman Mankellista apua. Minun äly takertelee jo lähtökohta-oletuksissaan. Mutta kuitenkin. Jatketaapa ajatusrataa Oulusta Jyväskylän kautta Helsinkiin ja Hämeenlinnaan ja sieltä edelleen Helsinkiin ja sieltä Turkuun ja sieltä Hämeenlinnaan ja sieltä tänne Enonkoskelle.

Tuolla taipaleella törmäsin monta kertaa rakentajiin. Mm. se kuuluisa adjutantti, ent. poliisi, juonut virkansa, rak. mest. Aaltonen. Yhteen aikaan luulin, että minua syytetään vähintään Hakan konkurssista. Niin voimakasta viha jostain virheestäni oli, vaikken edes tiedä, mikä se virhe oli.

Mutta jos rakentajat olivat tavalla tai toisella takana, kyse voisi olla juuri noista virheisiin manipuloimisista. Syystä tai kolmannesta. Ja virheisiin minun oloisi pitänyt syyllistyä Helsingissä asuessani. Eikös vain, Topin porukka?

 

Maanantaina 27.3.

Olisiko toimittaja-linjaan pitänyt tehdä haara nimeltä "valokuvaajat". Laukaasta ja Oulusta? Sieltäkö olisi myös löytynyt se reumasairaita hoitanut lääkäri?

Heistäkö nousi Hämeenlinnassa kokemani paparazzi-pantomiini? Muistattehan, miten yhteen aikaan nuoret sihtasivat todella röyhkeästi kameroillaan minua lenkillä käydessäni. Entäpä se mainostoimistovirkailija? Nainen Aulangon puistometsässä, Hämeenlinnassa asuessani ? Hän, joka innosti tupakanpolttoon. Nainen yritti kovasti tehdä tuttavuutta. Oliko hän mainostoimistosta, jossa otettiin mainoskuvat tupakka-mainokseen, jossa Eku poseerasi?

Tässä taas menetän vihje-jäljet, joten joudun arvailemaan yhteydet toimittajiin, teatterilaisiin ja puutarhureihin ja menen taas harhaan, vai? Mutta miten olisi ketju: Jokela-Savolainen-Isaksson...?

Voin kuitenkin sanoa varmasti, että Päivi-tuttavani haaveili näytelmästä, joka olisi niin todellinen, että ihmiset ryntäävät lavalle pelastamaan päähenkilön. Tokihan Päivi on käyttänyt tilanteita elävästä elämästä luodakseen todellisen tuntuisen näytelmän, mutta onko hän sortunut manipuloimaan todellisuutta? Myös Eva P:lla oli vaikeuksia luoda näytelmä, jonka seurakunta olisi suostunut ostamaan. Oli kuulemma ollut liian uskallettu, sekistinen muistaakseni. Onko myös Eva P. sortunut manipuloimaan todellisuutta, kyetäkseen kirjoittamaan näytelmänsä "Paholaisen kirjeopisto, osa II"? Vai olenko taas väärillä jäljillä? Päivin ja Evan kyvyt kirjoittajina viittaa toimittajan tapaan tehda näytelmä, eikö? He tarvitsevat konkreettisia tapahtumia, joita kuvata.

Yksi tapa saada todellisia, joskin manipuloituja tapahtumia, lienee ihmisen älyttäminen hankalaan tilanteeseen. Valittiinko minut kohteeksi valokuvien perusteella, joita minusta oli kouluaikana otettu. Niissä totisesti on charmia!!! Heh, heh. Saa nauraa. Minuakin naurattaa....

Älytyksellä saadaan totista toimintaa. Ja niisä tapahtumissa minä näytän kunnostautuneen ruhtinaallisesti koko elämäni aikana.

Muistan eräänkin kerran kun pyrin erään pienen yhteisön jäseneksi, koska en päässyt kiinni muuhun työhön. Oli ensimmäinen viikonloppuni. Yhteisöön oli tulossa linja-autolastillinen vieraita tutustumaan yhteisön toimintaan. Emäntä pyysi minua vastaamaan ruokailun tarjoilusta, keiton pitämisestä lämpinämä ja niin edelleen. Siis sellaista aputyötä keittiössä. Hän itse valmisti keiton alusta loppuun saakka.

Emäntä oli juuri lisännyt sulatejuuston keittoon, kun menin keittiöön. Keitto porisi iloisesti puuhellalla. En ehtinyt tarttua kauhanvarteen, sillä hän pyysi mukaansa tarkistamaan salin kattauksen. Kiertelimme kaikki paikat ja jaarittelimme niitä näitä. Kaikki näytti olevan ihan kunnossa. Kierroksen päätteeksi palasimme keittiöön.

Kiiruhdin puuhellan luo. Tartuin kauhanvarteen ja pyöräytin kerran keittoa. Kattilasta nousi katku, joka nostatti hiukset pystyyn. Pyöräytin toisen kerran ja varmistuin katkusta. Keitto oli palanut pohjaan. Pyörähdin kiireesti ympäri ottaakseni Emännän kiinni ja kysyäkseni, mitä nyt tehdään. Mutta törmäsinkin Emännän iloiseen olemukseen, joka seisoi takanani tyytyväisenä minua silmillään sihdaten. Änkytin:

"Se on palanut pohjaan. Mitä? Miten?" mutta edemmäs en ehtinyt pohtia tilannetta, sillä Emäntä sanoi rauhallisesti:

"Anna sen olla. Kun et sekoita paljon, niin ei maku tartu keittoon." Saman tien hän purjehti pois. Seisoin sydän sytkyttäen, koko ruumis vapisten. Päässäni soivat vain ajatukset: vieraat ovat jo ulkona.... keitto on palanut pohjaan.... minä olen vastuussa... mistä keittoa näkäisille vieraille... mikä HÄPEÄ.

Käännyin hellan puoleen ja tuijotin keittoa hetken täysin apaattisena. Palava puu räsähti hellassa saaden ajatukseni toimimaan. Etsin kaksi pientä kattilaa, joihin valutin keiton varoen pohjasakkaa lähtemästä mukaan. Helpotukseni oli melkoinen kun totesin hiilen maun tosi miedoksi. Juoksin kysymään Emännältä, voisinko ottaa jostakin persiljaa tai pakastevihanneksia, voidakseni jatkaa keittoa, jotta se varmasti riittäisi. Samalla palaneen maku peittyisi olemattomiin. Emäntä ei suostunut, mutta määräsi minut mukaan alku-esittelyyn, joka pidettäisiin juhlasalissa.

Jalat täristen istuin seinän vieripenkille. Vieraat istuivat keskilattian penkeillä. Emäntä asettui puhujan korokkeelle. En ehtinyt rauhoittua, ennen kuin Emäntä viittasi minuun sanoen: "Nousepa Sisko ylös" ja kun hoipuin tuolini vierellä, emäntä jatkoi: "Noin" ja tunsin itseni ihan idiootiksi, sitten hän jatkoi: "Sisko tarjoaa teille ruuan" ja niin edespäin. Eli tuli selväksi, kuka huolehtii siitä, että keitto on maukasta ja hyvin tarjoiltu. Vieraat tiirailivat minua niin vihamielisesti, että sydämeni lannistui.

Emännän puheen jälkeen poistuin hämillisenä keittiöön. Virheiden määrä puheessa kertoi Emännänkin olevan hieman poissa tolaltaan tai sitten jotain muuta. Aloin saada hermoni takaisin ja rupesin keittelemään jälkiruokakahvia varmana siitä, että jotain kummaa tapahtuisi vielä.

Mutta se kumma ei kohdistunutkaan minuun, vaan Emäntään itseensä. Ruokailijoiden jonossa oli vielä kymmenkunta henkeä, kun Emäntä juoksi keittiöön ja puhisi: "Kuule, Sisko. Otatko pakasteesta pakastevihanneksia ja jatkat niillä keittoa. He keräsivät niin ison kolehdin yhteisön hyväksi, että olisi kyllä noloa, jos ruoka loppuisi kesken." Ja näin me sitten teimme.

Samaa pikku älytystä jatkui koko yhteisössä olo aikani. En kuitenkaan katso, että Emäntä itse olisi ollut sen takana, vaan tämä "ulkopuolinen taho", joka käytti älytystä ja mitätöinti-manipulointia todella tehokkaasti hyväkseen. Ja olen varma, että muitakin oli, jotka joutuivat samanlaisen älytyksen kohteeksi. Kerran nimittäin onnistuin rikkomaan pesukoneen tavalla, joka vieläkin tuntuu aivan käsittämättömältä. Tokihan maksoin pesukoneen korjaajalle, joka onneksi löytyi samalta kylältä sunnuntai-aamuna korjaamaan koneen. Pääsin siis aika vähällä. Mutta joutuiko joku toinen ostamaan sekä pyykin- että astianpesukoneen mokiensa takia, koska ei halunnut häpeänsä paljastuvan?

Paljon vakavampana, kuin tuon yhteisö-herjan, koen mitätöinnin ja älytyksen oikeissa työpaikoissani. Kuten se älytys Safa-osoitteella tai älytys yrittää saada minut ottamaan vastuu suunnitelmista, joita en ollut tehnyt ja jotka oli tehty ihan höpösti. Muistathan ES? Kun työn tilaajat tiuskivat minulle kysymyksiään, ihmettelin. Lopulta he tiukkasivat, minäkö suunnitelman olin tehnyt. Kerroin vain piirtäneeni sen, jolloin miehet menivät ensin ihan hiljaisiksi, sitten yksi alkoi naureskella, toinen meni hämilleen, kolmas potki hiekkaa. Koko tarkastuskierros lopetettiin siihen.

Tuo yllä mainittu ja monet muut kokemukset puutarha-suunnittelun parissa kertoo minulle nyt, että joku yritti niissäkin toimissa saada minut tuntemaan itseni ihan tyhmäksi ja huonoksi. Ihmiseksi, jonka voi älyttää mihin tahansa.

Olen pyöritellyt syytä monesta eri kulmasta, mutta en ole tainnut osua löytämään oikeaa, koska vielä saan kirjoitella tätä blogia. Vai onko "topinkiusa4":n esto merkki siitä, että nyt pitäisi pysähtyä?

Perjantaina 25.3.

"Venäläiselle":

Sinä näytit olevan pomo kokouksessa, joka teillä oli pullakaupan aamupalaverissa. Mitäpä, jos nyt käyttäisit jykevää voimaasi ja avaisit koko huijauksen. Venäläinen kansa ansaitsee tulla kohdelluksi myös rehellisenä ja totuuteen pyrkivänä. Parempina kuin me suomalaiset.

Ja sitten Karin porukka: Huutakaa "Bingo", kun osun oikeaan. Olen ansainnut sen uutteran tutkimustyöni ansiosta.

Menikö Otavan juttu näin:

> oli kari, jolla oli valkolalaisyhteyksiä. Ehkäpä juuri raviharrastuksen ansiosta ja/tai naimakaupan kautta ja/tai tuttavani AHn kautta. Tuoltakos ne tummat hoikat miehet löytyvät sekä tämä Enonkosken toimittaja-Pohjolainen-Lookkinko? No. Samojen yhteyksien kautta saattoi Palokan puut.ope KM yllyttää (ja tuoltako löytyy toimittaja-linkki?) minut vaihtamaan suunnitelmani ja pyrkimään Otavan maatalousoppilaitokseen, jossa odotteli rysähdys älytys-karille.

> kari flirttaili näyttävästi häntä itseään vanhemman naisen kanssa, antaen mallin ohikulkevalle pikku öllerölle. (Tämä sopisi muuten himpskatin hyvin johdatus-draamaa, jota olen kuvaillut kohdallani aiemminkin, eikö?). Pikku ölleröä yllytettiin uskomaan, että "nuori ori se tiellä pitää". Tavoitteena oli naimakauppa Nuoren Veljen kanssa, josta myöhemmin olisi löytynyt se Hessu-juttuun etsimäni vanhojen autojen piippi-linkki.

> matka Emännän sukulaisiin torjui enimmän tuttavuuspyrkimyksen Veljen kanssa. Myöhemmin torjuin suoran kutsun luoda yhteys Nuoreen Veljeen vetoamalla siihen, että minusta "on tullut paha". Olin ruvennut polttamaan tupakkaa! Hupa heijaa, tätä pahuuden syvyyttä !!! Ei minulla sitä poika poloista vastaan mitään ollut, vaan sitä tilannetta. Kuten Oulun Topinkin kohdalla. Oli kulissi - epämääräinen tunne, että juttu on teatteria - , jonka taakse en nähnyt, enkä halunnut "ostaa sikaa säkissä".

> kun hevoshuijausyritys epäonnistui, Veli kiinnostui minusta toden teolla, vaiko? Alkoi "PeräPekan-reissu" läpi elämän.

- - -  ja nyt on tultu tilanteeseen, etten luota kehenkään. Jopa eilen, kun kävin juttelemassa "Minnan" kanssa, tein testin. Koska Minna ei esitellyt itseään, kysyin onka hänen nimensä MinnaM. ja onko hänen toimipaikkansa siellä ja täällä.

Ja arvatkaapa, mitä? Minnasta tuli innostunut, jännittynyt ja pälyilevä. Saattoi olla, että hän häpesi mokaansa, kun ei huomannut tervehtien esitellä itseään, mutta hänen ilmeensä ja käytöksensä voi tulkita myös niin, että MinnaM:lla oli sijaispersoona. Kummankos skitsoilua tämä nyt sitten on? Jos hän oli oikea Minna, luovun omastani heti, mutta jos hän oli sijaisMinna, pyydän lopettamaan tämän hömpän.

Missään tapauksessa, siinäkään tapauksessa, että hakeudun sairaseläkkeelle, minua ei saa lähettää lappeenrantalais-mengelen käsiin.

Yksi juttu, mikä tekee minut erittäin epäluuloiseksi terkkarilääkäreiden suhteen, on viime vuotinen avunpyyntöni. Pyysin, että minusta otetaan huumenäyte siltä varalta, että huumesyöttö jatkuu yhä. Terkkari kieltäytyi. Niitä ei kuulemma tehdä täällä Enonkoskella, eikä hän ohjannut minua muuallekaan. Hakeuduin A-klinikalle omin voimin. Nainen ei oikein ymmärtänyt, että sellaista voi asiakas pyytää. A-klinikko soitti toverilleen - jonka hän vihajsi olevan psykiatri - puhuen hämärästi, minua arvioivasti vilkuillen jokaisen kommenttinsa yhteydessä:

"Hän ei kuulu meille. Niin, niin. Olisko sinulla aikaa ottaa hänet vastaan. Niin, niin. On vähän. Niin, niin. Vaikuttaa siltä. Niin, niin. Hän istuu tuossa vastapää, en voi... Niin, niin."

Kuuneltuani aikani vihjailevaa keskustelua tarpeestani mennä psykiatriseen hoitoon sanoin Klinikolle: "Kuulkaapas. Voisimmeko sopia, että hakeudun hoitoon myöhemmin. Vien suotta teidän aikaanne koska juttuni on niin vaikea." Klinikko lopetti puhelun maireana kuin...piip.

VOIHAN se toki olla niinkin, että huumetestit ovat niin kalliita, ettei testejä tehdä kuin äärimmäisessä hädässä. Edes ihmisen pyyntö , että hän tarvitsee testin tulokset osoittaakseen olevansa puhdas huumeista kaiken huumevihjailun alla, ei auta, vaiko?

- - -

KariTopin strategia?:

Älytys, vedätys, manipulointi -draama onnistuu parhaiten ujojen, arkojen, herkkien ja vetäytyvien ihmisluonteiden kohdalla, eikö? Eli siis jos poliisi joskus ihmettelee, miten ihan kunnon kansalaiset on saatu mukaan rikolliseen toimintaan, niin syynä on juuri tuon luonteenpiirteen hyväksikäyttö. Arka ihminen ei kehtaa edes epäillä, että häntä on älytetty. HÄPEÄ on paljon suurempi tunnelasti kuin oman tunnon nakutus. Eikö?

Häpeä ohjaa ajatukseen: "En ole ihmisen arvoinen. Olen hullu. En kykene hallitsemaan itseäni, tekojani enkä ajatuksiani. Parempi piiloutua unohduksiin. Minut kuuluukin tuhota, koska en ole niin kuin muut." Ja nän edespäin.

Juuri tuota ominaisuutta mielestäni Karitopinn porukka käyttää hyväkseen. Heidän uhrinsa eivät ikinä paljasta älytystä. Ajatelkaapa vaikka Rauhaa tai minun äitiäni. Mieluummin he kärsivät hiljaisina taakkansa alla, tuhoten jokaisen, jopa ne, jotka pyrkivät lähellä auttamaan.

KariTopin tapainen porukka voi pitää valtansa jopa viranomaisiin nähden, sillä hehän eivät silmin nähden tee rikosta. Kuten se vesipiirin mies sanoi: "Ei se ole hölmö, joka älyttää, vaan se, joka lähtee mukaan älytettäväksi." Tällä hän antoi minulle kiitoksen siitä, etten lähtenyt mukaan hänen viettely-yrityksiinsä. Ihan kunnon mies pohjimmiltaan siis. Tosin. Voihan se olla, että hän yritti vähätellä omaa mokaansa.

Torstaina 24.3.

Lähden tästä kohtsiltään suunnittelemaan Minna Mannermaan ja Katri Voutilaisen kanssa tulevaisuuttani. Kerron siitä tarkemmin myöhemmin. Mutta nyt...

... tuota noin? Miksi Eva P. juosta reputtaa perässäni näin tavattoman paljon? Eva varnaan itsekin ymmärtää, mitä minulle merkitsee oikeiden nimien ja statusten löytyminen. Niitä on nyt yhteensä neljä.  Eva P:stä lähtee ketju ainakin näin: 

EvaP. / Enonkosken kirjaston ATK-laite > AnnaMariHelena ja Leila-Helena / Ihamaniemi > Körmy Asuntovaunullinen / Ihamaniemi > MiliisiPoika ja HuumeKari / Kerava > Neiti Puutarha ja Sisar / Järvenpää.... ja sitten jäljet sotkeentuvat, mutta Eva P. tulee jälleen esille Urbanistina Turun Urban Environment-kursseilla, jossa hän oli "ylimääräisenä"  ja siellä hänellä oli joitain yhteyksiä Helsingin tuttaviini, kuten Rauha ja ortsut. Mutta sitten taas jäljet häviävät. Tulevatko ne esille Laukaassakin? Jollakin muulla nimellä?

Eva P.n jälkiä löytyy lattiasta, seiniltä ja kohta kai katostakin, vai? Mitenkäs se yhteys noihin puutarha-alan tuttaviini voisi kulkea?

- - - - -

Toinen viesti, jonka haluan jättää viestitettäväksi, on Tahvoselle. Pyydän jo etukäteen, että joudun laittamaan tähän suuresti kuunioittamani yrittäjän nimen. Toivon, että sitä kautta pääsen käsiksi ihmisiin, joille oli ensi arvoisen tärkeää saada epäonnistumisia aikaan puutarha-alan töissäni.

Tn puutarhallaan tein tosi pahan virheen. Poltin liika lannoitteella pienen kurkkuhuoneellisen taimia. (Tätä liikalannoitaja-syndroomaa tarjottiin Jukolassakin, muuten!!! Sattumaako?) Juttu meni Tahvosilla niin, etten tiennyt lannoitesekoittajan jääneen päälle veden tulon katkettua. Napsautin veden tulon auki, kun se oli jostain syystä lakannut, jolloin lannoitesaostuma oli pullahtanut huoneeseen kertasuihkulla ja koko huoneen taimet paloivat. Lannoitetta oli oltava tosi paljon, sillä muuten vain eka taimet olisivat kuolleet. Vai antoiko joku lisälannoitetta jossain muussa välissä?

Tämän tyyppinenhän se oli se Otavan hevoshuijausyrityskin. Arvaatte varmaan, miltä minusta itsestänikin tuntui oma ammattitaitoni ja kykyni työntekoon.

Tänä päivänä en kuitenkaan enää näe noita juttuja omina mokinani. Kuten siitä Otavan hevoshuijausyrityksestä juttelin, katson, että takana oli kiristysyritys. Mutta oliko Tahvosen liikalannoitus-yritys jonkun ulkopuolisen junailema? Menikö tuon tapahtuman jäljet Ouluun ja OulunTopi-porukkan jyväskyläläiseen haaraan?

 Missään tapauksessa en usko, että omistaja itse olisi ollut halukas tuhoamaan  omaa omaisuuttaan. Ei sitä tue heidän luonnekuvansakaan!!!

Entäs olenko ollut väärällä raviradalla. Alku olikin Killerillä, vaiko? Sieltä se jatkui Mikkeliin ja sitten Ouluun.... Hupsista vaan, kun ihan pyörryttää.

En jaksa kuvailla yksittäisiä tapahtumia. Toisaalta jättäisinkin ne novelleihin, joita tapahtumista voisi rustailla. Mutta haluan sanoa, että Killeri-Mikkelin ravirata-Oulun ravirata -draama näyttää ihan samanlta kuin Heikki Anttilan kanssa käymäni seläntakapantomiini. Olen näköjään aina ollut siellä, missä on tapahtunut jokin rikos tai moraalittomuus tai vahingonteko. Koska kuitenkaan en itse ole sellaisiin pyrkinyt, niin kyllä ainkain minun aivoni sanovat, että kuljin rikoksentekopaikoille, koska siellä oli suunniteltu tehtäväksi jokin rikos. Oliko sellainen Hessun innostama Aulangon luontoretki-polkujen etsiminen?

Ajatelkaapa vaikka sitä Hessun kirjastovarkaus-draamaa. Hän toi minulle kaksi runokirjaa - - ->  hän ei halunnut niitä palauttaa - - - - > palautin ne itse laina-ajan uhatessa mennä umpeen - - ->  Hessu kävi päälle kuin yleinen syyttäjä huutamalla: "Mikä oikeus sulla on toisen kirjoja mennä palauttaan..." - - - >  ja minunko olisi pitänyt uskoa, että hänen syytöksensä oli realistinen?

Entä jos Hessun käytös kertoikin siitä, että joku oli valehdellut minun olevan kirjastovaras ja Hessu oli laitettu toteuttamaan draama, jossa hänen lainaamat kaksi runokirjaa "jäivät vahningossa" minulle. Ja minun oletettiin hyväksyvän sen, etten palauta niitä, kö?

Draaman luoja tiesi siinä tapauksessa hurjan hyvin, että runokirjat ovat ainoita, joita ostan kirjahyllyyni. Kaikki muut lainaan. Paitsi tietenkin muutamia tieteiskirjoja, joita joutuu lukemaan monta kertaa läpi, ennen kuin ne ymmärtää. Sellainen oli muuten Martin Buberin "Minä ja Sinä", jonka perusteella Hessu määritteli minut skitsofreenikoksi. Väitteensä hän perusteli sillä, että Burberkin oli skitsofreenikko, eikä kukaan muu kuin toinen skitso voi ymmärtää hänen teostaan.

Tätä tasoa Hessu-herja oli kaiken aikaa. Jos joku lukija kuvittelee minun suurentelevan, niin minä puolestani väitän, että pienentelen, sillä kaikkia yksityiskohtia on mahdoton kertoa lyhyesti.

- - - -

Minna Maaneramaa-tapaamisessa pyrittiin saamaan minut sairaseläkkeelle. Minä kun kuulemma aivan ilmeisesti "kuulen" olemattomia ja syytän Hessu -parkaa vainoamisesta - vaikka miesparka oli vain RAKASTUNUT, niinkö?

Voi pyhä pieru!! Voiko kukaan suojella minua Enonkosken lääkäreiden diagnoosilta? Hessu itse huusi minulle:

"Mää tuun vainoon sua läpi elämän. Mää tuun tuhoon sut. Mää tuun häpäseen sut niin, ett koko Suomi nauraa sulle, perkeleen saatanan, huora." Ja tätä rataa. Uskon Hessun toteuttaneen uhkauksensa, joka tosin saattoi olla alkanut jo ennen Riihimäen aikaa. Miksi minun pitäisi "jättää kaikki taakse ja jatkaa kuin ei mitään olisi ollutkaan." Miksi minun pitäisi uskoa, että kaikki ongelmat johtuvat vain omista heikkouksistani.

Kyllä minä sen uskon, että monet vaikeude nousevat ihmisen omista heikkouksista, mutta Hessun ja Ouluntopi-tapahtumissa kysyn: "Miksi toinen ihminen saa käyttää toisen ihmisen heikkouksia, tuhotakseen tältä elämää? Miksi kukaan ei halua puolustaa? Miksi vain Super-pantomiinia, mutta ei edessä päin keskustelua?"

Keskiviikkona 23.3.

Siitä eilisestä Hevostytön matkalippu-huijauksesta vielä.

Oliko se herja-draamaa? Kuskin puhe, ilmeet ja eleet sekä tytön vaitonaisuus kielisivät siitä. Sekä se, ettei Kuski ottanut tytön euroa, vaikka tyttö mykkänä ojenteli rahaa Kuskille.

Oliko tarkoitus kokeilla, autanko pulaan joutunutta Pikku Huijaria tarjoamalla kaksi viisikymmentä euroa, joka tytön matkasta puuttui vai oliko tarkoitus saada minut puhumaan Kuskille vai oliko tarkoitus saada yhteys Hevosmiehiin, jotka olisivat tulleet kiittelemään autettuani pikku huijaria. Tällä tavallako lapsista tehdään rikollisia? Opetetaan pantomiini-huijaamista.

Ei Pojat. En minä teihin halua tutustua. Enkä katsonut tytön olevan minkäänlaisessa pulassa. Koska Kuski on aiemminkin yrittänyt älyttää, oletin jälleen olevani saman kohteena. En vain heti keksinyt syytä.

No. Jääköön se teidän ja teidän lastenne ilonpidoksi. Ehkä meitä ei kohta naurata ketään, mikäli takana on doping-aineiden salakuljetus-hanke, jota on kestänyt vuosikymmenten ajan.

Ja joka on yhteydessä Hevosmiesten likaisiin peleihin ja jossa olen ollut nilkkojani myöten nuoruudestani asti. En oman tahtoni mukaisesti, vaan kuten olen kuvaillut aiemminkin, manipuloituna pikku öllerönä. Toimittaja-näyttelijöiden draamassa "Paholaisen kirjeopisto, osa II", vaiko?

Saan toimittaja-ketjua luotua jo usean vuosikymmenen ajalle; ainakin voisi mennä näin: x/Jyväskylä - x/Otava - Leena+Irmeli/Kempele - Eku + Irmeli/Hesari - Siev./Tikkurila -  Eva/Urban - Paula/Janakkala+Hämeenlinna - Vänä, Eva/Enonkoski ja niin edelleen. Mikäli olen oikeilla teillä, niin sinähän Eva tiedätkin, mikä tulisi olemaan koko listan muoto, eikö?

Kehittelin nimittäin eilen ihan itse juonen, joka päihittää Mankellinkin. Voisi nimittäin olla niin, että se Lahden doping-käry onnistui sen takia, että käräyttäjinä olivat toimittajat !!!

Voihan olla katsokaas niinkin, että toimittajat löysivät OulunTopi-yhteyksien (tai jonkin muun Topi-tarinaan, jossa olen ollut mukana, yhteyden) ansiosta doping-aineiden kulkureitin, mutta sitten kävikin ilmi, että he huomasivat hyötyvänsä jutun paljastamisesta enemmän, kun antaisivat urheilijoiden ostella kaikessa rauhassa turbo-pillereitään. Saataisiin ilmi, ketkä ovat epäkelpoja hemmoja ja heidät pois listoilta.

Näin he saattoivat puhdistaa urheilijoiden joukoa ihan oma-alaoitteisesti. Toimittajillahan on maailmanlaajuisesti Tehtävä. Suuri Kamppailu totuuden, rehellisyyden, puhtauden ja oikeamielisyyden puolesta. Keinot saavat olla vaikka epärehellisiä ja mukaan voi manipuloida kaikenlaista epäsosiaalista porukkaa - ja minun laisia ölleröitä - ja niin edelleen, kunhan oma päämäärä tavoitetaan. Hinnalla millä hyvällä.

Samalla jäivät kiikkiin inhottavat, poroporvarilliset urheilupomot. Mutta solidaarisuudesta doping- ja huumeaineiden kauppiaita kohtaan, joissa oli heidän omia tuttujaan, toimittajat eivät halunneet huumerenkaan paljastuvan ihan kokonaan. Samalla heille itselleen oli luvassa ilmaiset huumeet vuosikymmenten ajaksi. Joista minäkin sain osani, joskin tietämättäni.

Sitten minua vielä kiinnostoisi Eva-Lookin puheet. Täällä kirjastolla. Hän painottaa kovasti nimenmuutos-mahdollisuuksia. Olen kyllä heittänyt sellaisen kommentin itsestänikin aiemmin, mutta en ole vaihtamassa nimeä. Enkä usko Eva-Lookin nimen olevan Hakaniemi tai alkuperäinen, jota hän kailotti äsken puhelimeen. Miksikä tällainen tuli edes mieleeni?

Sitten Eva-Look osti kissan 30:lla, mutta en aio niin kallista kissaa hankkia. En edes ilmaiseksi voi ottaa kissaa, koska sille ei olisi varakotia, jos joudun lähtemään vähäksikin aikaa pois.

No. Ihan totta!! Olen niin fiksoittunut pantsu-tiimin jäsenien JOHDATTELEVIIN lauseisiin, että otan jokaisen Evan sanan pahuuteen johdatteluna. Nytkin ensimmäinen ajatus on: "Mihinkähän se nyt pyrkii?" Vähän samanlailla kuin se muuan naisevankelistan mies. Kun evankelista-vaimo kysyi, mitä ruokaa syötäisiin, mies tiuskaisi: "Mitä sinä sillä tarkoitat?" Mies oli niin fiksoittunut ajatukseen, että vaimo yrittää koko ajan käännyttää  häntä, ettei hän ymmärtänyt lopulta edes normaalia arkipäivän puhetta. Aivopesu voi näettekös olla tämänkinlaista. On sillä aviopuolisolla ollut todella vahva psyyke, kun kesti terveenä loppuun saakka ja teki vielä uskonratkaisunkin vaimon mielen mukaisesti!

Eva-Look etsi kovalla äänellä taideapuraha-hakemuksia. En aio matkia häntä siinä, mikäli sekin oli minulle heitetty vihjaus rahanansaitsemiskeinoista.

Tuo MATKIMIS-juttu muuten. Löysin eilen kymmenkunta tapahtumaa, jossa erehdyin matkimaan jotain toista ihmistä, mutta vaikka se tuolle toiselle oli hyvä vaihtoehto, minulle sama yritys oli huono tai peräti katastrofaalinen.

ITSEYMMÄRRYKSEN kehittymisen takia pyydänkin nyt pantsutiimiläisiä kertomaan kaikki ne tilanteet, joissa minuun kohdistettiin matkimisyllytyksiä. Katsokaas pojat. Nimittäin silloin kun matkimis-käyttäytyminen ohjataan alunperinkin epäonniseen suuntaan, uhrilla ei ole suuriakaan mahdollisuuksia löytää näistä kokemuksista mitään rakentavaa.

On myös matkimista, joissa ihminen lähtee matkimaan tekoja, taitoja ja kokemuksia, joihin hänellä on jo alunperinkin kykyjä. Silloin lopputulos on onnistunut matkijankin kannalta.

Minua kiinnostaa ihan oikeasti tietää - en piruile - mitkä matkimis-yllytyksistä olivat alunperinkin suunniteltu epäonnistumaan.

Tiistaina 22.3.

 Haloo!! Minne sivuja häviää välillä vähäksi aikaa tai kokonaan!

Olenkos minä poliisin haavissa? On kuin olisi pallot sormissa. Minkä takia tällainen pelleily? En minä ole minkään rikollisporukan palkkalistoilla, enkä itseksenikään rikoksiin pyri. Oli kyllä tänä aamuna linja-autossa niin hampulle haiseva vanha nainen vieressäni, että mietin taas, yritetäänkö minua houkutella humputiksi. Älkää pelätkö. Hampun haju tuo mieleeni vanhan palaneen, tuhkan homeelta haisevan aitan (--- ota nyt tuostakin lauseesta selvää, mutta kun on pakko pitää kamalaa kiirettä, ettei hakkeri ehdi huitaista kaikkea pois...)- - - ja pois tullessa kuski otti kiinni pikku tytön, joka matkusti lipulla, jonka hinta ei riittänyt kuin pariin kilometriin. --- ja siitäpä taas tuli mieleeni Hessu ja eräs pariskunta junan takapenkillä. Noilla ihmisillä oli kuulemma HIMO matkustaa ilmaiseksi. Hessu halusi aina kokeilla pääseekö pummina Riihimäeltä Hyvinkäälle ja Pariskunnan rouva matkusti Helsingin sisäisellä ratikalla ilmaiseksi. No. Ilonsa kullakin, mutta kuunnellessani kuskin motkotusta tytölle, tuli mieleeni, mahtoiko Hessu ja kumppanit yrittää innostaa minuakin ilmaisiin matkantekoihin. En ole eläissäni edes yrittänyt matkustaa ilman lippumaksua. Tästä menee Jumalakin takuuseen. Joka tapauksessa jäin kertailemaan niitä tilanteita, joissa juuri Hessu yritti altistaa minut moraalittomuuksiin tai rikoksiin ja ja olen yhä vakuuttuneempi siitä, että olen ollut vuosia yllytyksen kohteena.

Kuka keksi niitä rikoksia, joihin minun olisi pitänyt lähteä mukaan? Kuka seurasi lähdenkö niihin mukaan? Ja kuka selitti, että olin lähtenyt niihin mukaan, vaikken lähtenytkään? Miksi? Ketä olisi palvellut se, että minusta tulisi rikollinen?

Kaikella tällä kirjoittelulla pyrin saamaan selville, mikä tämä herjalynkkaus on ollut, jossa näyttää olleen poliisikin mukana. Etsittekö te minun yhteyksiäni valkolalaisiin huumekauppiaisiin? Niitä minulla ei ole ja jos yritän auttaa teitä, pojat hyökkäävät minun tai omaisteni kimppuun. Voin kyllä veikkailla, ketä huumeporukassa on mukana, mutta jos sanon ääneen, minua syytetään kunnianloukkauksesta. Siitäkin huolimatta, että minulle itselleni heidän nimensä on kerrottu.

Voipi olla, että olen napostellut jonkun huuumeita, mutten tietoisesti. Kyllä ne on syötetty salaa sen poliisi-porukan voimalla, joka teki Hämeenlinnassa vintti-murron, järjesti vesitippakidutuksen, pelotteli öillisillä Eero-huudoilla, järjesti kukkatalo-huijaukset ja juoksenteli perässäni lenkillä Aulangon metsissä, - kö? Jos Aulangolle oli joku piilotellut huumeita, niin kyselkää Hessun porukoilta. Minä kävin siellä vain lenkillä, mutta mikäli oikein nyt tulkitsen Hessun pyrkimyksen, niin juuri Aulangon lenkkipoluille hän pyrki minua ohjaamaan. Eli kyselkää heiltä, jotka olivat Hessun takana. Hänen kannustamanaan läksin tutkimaan Aulangon metsien lenkkipolkuja, mutta vain niitä. ¨

Voipi olla, että joku sukulaiseni joutui huumeporukan kiristämäksi. Voipi olla, että joku maatalon poika yritti huumekaupoilla pelastaa maatilansa, joka oli menossa konkurssiin. Katsokaas maalaiselle peltojen ja metsien omistaminen on yhtä kuin ihminen itse. Jos minun suvussani ostetaan huumeita, niillä pyritään rahoittamaan esi-isiltä perittyä maata. Huumeita ei osteta biletyksen takia. Maanviljelijälle on häpeä menettää sellaista, mistä papat ja mummot ovat onnistuneet pitämään huolta. Eli jos Hessu aiheutti jollekin maanviljelijälle konkka-uhan lautapetoksellaan, voin ihan hyvin kuvitella, että Hessu itse älytettiin johonkin höpöjuttuun.

Jos minut on sotkettu tuohon maanomistamis-draamaan, niin se johtuu siitä, että minut on koettu niin arvottomaksi, että jousin heittää syntipukiksi. Luultavasti huumekauppiaat ovat juuri tätä osaa pyrkineet vahvistamaan minun osalleni perheemme sisällä. Kun minusta on vaikkapa vain huhujen ja valheiden avulla saatu perheeni silmissä työtävieroksuva, huumeitakäyttävä-kasvattava-myyvä-välittävä-ja-piilottava ja kaikkea tuollaista mukavaa, perheeni on ollut ihan valmis antamaan minut "teurasuhriksi". Tästä kertoivat äidin monet vihjeet vuosia sitten, mutten osannut ottaa niitä omalle kontalleni.

Maanantaina 21.3.

Vetoan teihin, Seija ja Hannu: Pyydän, käskekää lopettamaan herjalynkkaus ja kiusa, joka lynkasta yhä versoo. Ja pyydän avaamaan koko tapahtumaketjun pohjaan saakka. Tehän ette ole olleet varsinaisesti toimijoita. Teitä ei odota syyte mistään, mutta te voitte pelastaa sen vähän, mitä maineesta perhettämme kohtaan voi enää olla jäljellä.

Perjantainen CP-vammaisen Paulan usuttaminen jälleen kerran kimppuuni, osoittaa yhden toimintamallin, joka herjaajilla on ollut kautta vuosikymmenten. Läheisyyteeni usutetaan mielisairas, rikollinen tai muuten vain öllerö, johon minun pitäisi tutustua. Jollen muutoin huomaa sitä tehdä, viereeni tulee - kuten lauantaina Kaisa - ihminen, joka osoittaa, miten tässä tilanteessa pitäisi käyttäytyä. Eikö? Kaisa tervehti ystävällisesti CP-Paulaa, mutta CP-Paula jätti Kaisan heti rauhaan, alkaen tarjoilla ystävällisiä kysymyksiään minulle, joihin vastasin ärähtämällä: "Pyydän jättämään minut rauhaan. Nyt heti." (Reagointini CP-Paulaa kohtaan oli raju ja olen siitä pahoillani. Joskin luulin CP-Paulaa ensin Jaakonsaaren morsmaikuksi, jonka kanssa hän hemputti riijuu-aita -draamaa William's Pubin vierellä tai joka työskenteli Hämeenlinnan puistotoimessa tai jonka päätä hän painoi Keravanjoen veden alle.)

Tällaisia sairas-tuttavia olivat Hämeenlinnassa ilmeisesti myös ne kolme skitsomiestä, Hessu, Priitta, Kai, Hallituskadun nistit ja alkot ja niin edelleen. Olivatko Sari, Arja, Sirkka-Liisa, Eeva-Liisa ja niin edelleen myös leikissä mukana, joskin eri roolissa kuin nuo sairaat ihmiset?

 Nainen, joka CP-Paulan ryhmää veti, sopisi paljon paremmin sarjamurhaajia säilyttävän vankilan vanginvartijaksi. (Hupsista vaan! -vanginvartijanako hän oikesti toimiikin? Laukaassako?). CP-vamma-laitoksessa tuollaisella kieroilulla, mairittelulla ja vedättämisellä tehdään pahaa jälkeä. Jos nämä sanani loukkaavat häntä, teen sen niiden sairaiden puolesta, jotka juosta reputtavat hänen käskystään törmäilemässä tavalla, josta he saavat vain kolhuja. Oliko OulunTopi yksi heistä?

Oliko mahdollista, että Oulu-draaman takana oli nuori pappi, joka luuli minun torjuneen hänen oman lähestymisyrityksensä, mutta jonka olemassa olosta en edes tiennyt. Syntyi ehkä kilpailu, jonka tiimellyksessä minut likvidoitiin kilpakentältä jollain valheella? Mies päätti yllyttää sairaan kaverinsa minulle teatteri-käytävä-draaman avulla? Oliko Oulu-draaman takana pappi KL? Ratkaisukristitty päästä varpaisiin. Mutta jäikö yksi ratkaisu tekemättä? Ratkaisu tavoittaa kaikessa toiminnassa inhimillisyys ja totuus.

 "Sairaisiin ihmisiin vedättämis" -pantomiini-draama sai aiemmin ajattelemaan mahdollisuutta, että OulunTopi oli skitsofreniaa sairastanut nuori mies, joka teki itsemurhan, koska ei kestänyt tilanteen riistäytymistä hänelle kirjoitetusta muodosta. Tiedättehän? On ihmisiä, jotka eivät osaa luoda omatoimisesti käytösmallia tilanteissa, joihin heitä ei ole kädestä pitäen ohjattu. Työmaailmassa tästä käytetään nimitystä "itseohjautuvuus". Sielullisesti sitä kai voisi sanoa, ettei tällaisella ihmisellä ole mielikuvitusta. Myönteisessä, uutta luovassa mielessä. Hän joutuu kaaokseen, josta ei selviä kuin sekoamalla tai muuttumalla tuhoavaksi.

Tällainen tilannehan muuten syntyy aina kun ihminen vihastuu tai katkeroituu hyvin syvästi tai rakastuu eroottisesti päihtymyksen syövereihin. Menee aikansa ennen kuin hän kykenee "ottamaan järjen käteen", kuten sanotaan. Liekö mahdollista, että minun anoreksiani oli jonkun toimesta diagnosoitu jotenkin tuonlaiseksi luonteenpiirteeksi? Honkavaaran toimestako? Oletettiin, etten kykene mielikuvissani hahmottamaan maailmaa muutoin kuin oman lapsuusajan perheeni sisäisen dynamiikan avulla? Jäikö silloin ainakin kolme muuttujaa huomioimatta? Lähdettiinkö "hoitokeinoja" etsimään selkäni takana mystiikan saralta?

"Hoidettiinko" minua kaikki nämä kymmenet vuodet selän takaa? Heh, heh, ei kyllä paljon naurata. Kysymättä minulta, miltä tuntuu tai mitä ajattelen? Senkö vuoksi salaseuranta järjestettiin? Kun ei tiedetty, mitä ajattelen? Kysyikö sitä joku minulta itseltän?

- - - - No. Otettaisko vielä pohdinnan alle hypoteesi, että ne kolme miestä Hallituskadun vintti-murrossa eivät olleetkaan valepoliiseja, vaan ihan oikeita poliiseja. Kahdellahan oli poliisipuku päällä ja kolmas oli tyypillinen tarkastaja, rikosetsivä Palmu, puku päällä. Muistattehan?

Nousin viemään leivonnaisia vintin komeroon, sillä pakasteeni järjestys oli huono, eivätkä pullat sopineet sinne heti.

Jos oletetaan, että huoneessani oli salakatselu-laite, miehet tiesivät, että juoksentelen vinttikomerossa tämän tästä. Mutta että lopettaisin mahdollisesti heti kun leipominen loppuu. Niin en kuitenkaan tehnyt. Menin sinne vielä iltapäivästä.

Noustessani portaita, Mikko syöksyi eteeni huoneestaan viidennessä kerroksessa; kerroksessa ennen vintti-tasoa. Huomatessaan minun nousevan ylöspäin, hän kirosi ja syöksyi takaisin huoneeseensa, jonka ovi oli jäänyt auki. Ennen kuin ehdin viidennen kerroksen tasanteelle, Mikko syöksyi kaverinsa kanssa eteeni, lähtien harppomaan vinttiä kohti. Puolivälissä vintin rappusia totesin vintin ovella olevan poikien lisäksi kolme meistä. Kaksi poliisipukuista, joista toinen luki kännykän viestitaulua ja toinen, joka tökki meisselillä avoimena olevan vintin oven lukkoa. Tarkastaja-Palmu seurasi tilannetta rappua alempana.

Kysyin miehiltä: "Voinko viedä tavarani vintin komeroon?" Hetken mietittyään, Tarkastaja-Palmu antoi luvan. Koska hän antoi luvan, oletin, ettei asia voi olla vakava. Kysäisin ohittaessani heidät, mitä oli tapahtunut. He mutisivat, että vintille oli murtauduttu.

Vinttikomerossa ei kuitenkaan näkynyt mitään ryöstön merkkejä. Kaikki oli ihan siistiä. Vein tavarani komerooni, mutta ennen kuin ehdin pois, Tarkastaja-Palmu oli tullut perääni kysyen oliko minulta viety mitään. Vastasin: "Ei. Eikä olisi edes kannattanut."

Tarkastaja-Palmu vilkaisi Eeva-Liisan komeroon, jossa nainen oli sanonut olevan jotakin hyvin arvokasta. Kerran aiemmin Eeva-Liisa oli ollut komeronsa luona viedessäni tavaa omaan komerooni. Eeva-Liisa seisoi avuttomana komeronsa avoimen oven edessä lukkoaan näpräillen. Hän ei saanut sitä toimimaan. Lukko oli samanlainen kuin polkupyörän turvalukko, jossa koukku pitää olla tietyssä asennossa, ennen kuin se solahtaa lokosiinsa.

Yritin tarjota apuani laittaakseni lukon kiinni, mutta Eeva-Liisa esti, kertoen pyytävänsä apua sisaren pojaltaan. Olin silloin hyvin topakalla tuulella, joten uskalsin sanoa, mitä arvelin. Lopulta hän antoi lukon käteeni, jonka sain kuin sainkin lukituksi. Eeva-Liisa ei ollut mitenkään iloinen tai kiitollinen, mistä olin hyvin hämmentynyt.

Mutta en enää, mikäli hänen tarkoituksensa oli vihjauilla, että hänen komerossaan olisi varastettavaa ja nyt hän ei saa ovea moneen päivään edes kiinni, kun lukko on rikki. Muistin tuon Eeva-Liisan jutun vasta kun aloin myöhemmin pohtia poliisi-murron syytä. Kävi nimittäin niin, että kun läksin vintiltä, Mikko oli "valepoliisin" haastateltavana. He eivät kuuluneet puhuvan mitään ennen kuin ohitin heidät. Silloin Mikko sanoi: "Ne oli semmosia nuoria ja laihoja." Yrittivätkö miehet ehkä saada MINUT vakuuttuneeksi, että vintille oli murtautunut huumenuoria?

Seuraavana päivänä komeroni eteen oli tuotu hiilihanko ja tupakantumppi. Käytävän toisella puolella oli yksi komeron ovi auki ja käytävälle oli vedetty vaatteita. Muita murron jälkiä ei ollut, eikä murrosta puhuttu sen koommin.

Olen yhä ymmällä ja kyselen. Yritettiinkö "vinttimurron" avulla todistaa, että minulla oli ollut aiemmin vinttimurto-taipumuksia? Jäivätkö poliisilta järjestetyn murron kulissit kesken? Ovessa olisi ollut minun sormenjälkiäni ja olisin joutunut myöntämään, että kävin vintillä monta kertaa sinä päivänä. Yritettiinkö minut lavastaa vinttimurtoon, jotta jokin toinen vinttimurto olisi saatu selvitettyä? Murto, josta minua oli syytetty, mutta jonka olemassa oloa en edes tiedä.

En minä pysty puolustautumaan, jos syykseni on kaadettu rikoksia, joista en edes tiedä mitään. Onko poliisia harhautettu minun avullani? Vai harhauttaako poliisi jotain toista tahoa, yrittämällä osoittaa minut rikolliseksi?

Entä ne oireeni Hämeenlinnan aikana, jotka kielivät huumeiden käytöstä? Syötettiinkö minulle huumeita? Suun kautta? Ienvaivojen alku ajoittuu juuri niihin aikoihin. Kenen huumeita minä popsin?

Jatkuu iltapäivällä perjantaina 18.3.

Kiitos viestistäsi Liisa.

 Eli näinkö siinä kävikin? Aamuisen mielisairas-porukan CP-Paula oli yllytetty jälleen kerran tekemään tuttavuutta kanssani, selittämällä tälle naisparalle, että olen hänen kohtalotoverinsa ja minut pitäisi saada rohkaistua heidän porukkaansa?

Mikä on tällaisen hoitokodin henkilökunnan moraalinen, eettinen ja ammatillinen taso? Jutussahan kävi niin, että Paula, joka on vuoden päivät yrittänyt tehdä tuttavuutta kanssani, loukkaantui sydänjuuriaan myöten, kun sanoin hänelle nyt lopultakin, että hänen on jätettävä minut rauhaan. "Nyt heti" kuten korostin. Porukka meni ihan hämilleen. Heidän piti kuulemani mukaan olla täällä kahteentoista asti, mutta tunnissakin oli kestämistä.

Eikö nyt viimeistään hoitohenkilökunnan kannattaisi tehdä inventaaria toimintatavoistaan. Ja ellei se parane, pitäisikö jonkun viestittää viranomaisille tekemään tarkastus hoitokodin hoitotasosta.

Ymmärrän tosin nyt niin, että muita ihmisiä ei mahdollisesti ole laitettu minun tapaan mielisairaiden tutustuttamislistoille. Tämä oli vain Topi-draaman yksi kiusamuoto. Mutta sittenkin. Toki aion hakeutua sairaseläkkeelle, jollei muu auta. Mikä osuus herjalynkassa oli sisareni perheen överillä huolella ja tarkkailupyynnöillä, jotka yllyttivät rikolliset luomaan omia juoniaan päälleni. Onko mahdollista, että huumeporukan lisäksi skitso- ja klepto-epäilyjä on yrittänyt hyödyntää kiristysporukka, jonka bravuurina ovat olleet suuret omaisuusrikokset. Sellaiset älytykset, jonka kohteeksi Ida-mummo joutui Hämeenlinnassa rak.mest./ poliisi/adjutantti Aaltosen toimesta? Ja jonka kohteeksi minä jouduin Hessun taholta? Ja jonka kohteeksi Aimo mahdollisesti joutui serkkunsa taholta. Ja jonka kohteeksi jouduin Otavassa Hevosmiehen toimesta.... ja näin edelleen.

Perjantaina 18.3.

.. nyt taitaa olla Karin porukka hädissään? Täällä Enonkosken kirjastolla on koko mielisairas-porukka tutustumiskäynnillä. Ja voi, että miten kovasti he haluavat tutustua minuun !!! Onko tämä, Kari, jonkinlaista ilkkumista tyyliin: "Noiden kaltainen sinäkin Sisko olet. Yritä nyt vain tottua siihen, että he ovat sinun seurustelukumppaneitasi" ???

Ei näin, Kari. Nyt me pyrimme löytämään tilanteen, joka auttaa sinua ja minua kohtaamaan toisemme ja juttelemaan auki vanha kauna, joka on jäänyt sinun mielesi pohjalle. Ei minun. Kuten tiedät, minä en edes tunne sinua. Eikö tämä tilanne kuvaa enemmänkin sinun hulluutta kuin minun?

 Perjantaina 18.3.

Tämä viesti on teille neljä nuorta linja-auto -aseman edessä. Eilen iltapäivällä. Sanon teitä Kareiksi. sillä yksi teistä muistutti Karia. Älkää ikinä antako kenenkään tehdä teistä renkejä. Ei edes mielipide -renkejä. Ei, vaikka kyseessä olisi teidän oma isänne. Opetelkaa ajattelutapa, jossa voitte olla puolueeton, mutta silti terveesti arvioiva ja arvosteleva. Kyselkää opettajaltanne isienne käytöksen arvomaailmasta. Kyseenalaistakaa kaikki, missä ei ole inhimillisyys, avoimuus ja rehellisyys pontimena.

Ennen kaikkea opetelkaa näkemään, milloin joku sortuu selän takana kiusaamaan ja ilkeilemään. Se osoittaa ihmisestä vallanhalua ja salakähmäistä luonteenpiirrettä. Samanlailla, kuin hän juoksettaa teitä salakähmäisissä kiusoissaan, samanlailla hän suhteutuu teihin itseenne, vaikka että heti sitä näe.

Jos teidän isänne on nuoruudessaan tehnyt höpöjä - tai peräti rikoksen tai yrittänyt sitä siten, että jotkut toiset ovat joutuneet kärsimään - opettakaa te häntä kasvattamaan itselleen selkäranka, joka kestää epäonnistumiset ja vahingonteot.

Mutta älkää missään tapauksessa menkö mukaan piilottelu- ja salailu-temppuiluun. Äläkääkä häpäiskö häntä hänen epäonnistumisissään. Tiedättehän? Pahimman vihollisen saatte ihmisestä, jonka häpäisette. Tässä kiinalaiset ovat olleet meitä edellä. Heidän kulttuuriinsa kuuluu, että ihmisen pitää epäonnistuessaankin saada "pitää kasvonsa." Siihen häntä voi auttaa vain se vahvempi osapuoli. Hän joutuu luopumaan oman voittonsa suuruudesta antamalla hävinneelle mahdollisuuden selittää tekonsa tai avata se itse.

Opetelkaa vanhojen viisaiden ihmisten opetuksia. Niitä on maailmankirjallisuus pullollaan. Tarkistakaa, mitä teidän isänne käytös on vuosikymmenten aikana saanut aikaan. Kuinka moni ihminen on tuhonnut oman elämänsä, lähdettyään renkeilemään isänne pantomiinissa? Onko se teistä miehen käytöstä? Onko miehuullista ja kunnioitettavaa yrittää vedättää toista ihmistä moraalittomuuksiin tai sairastumaan anoreksiaan tai tupakanpolttoon tai mikä teidän pantomiininne takana lienee ollutkin. Toki se oli kovin lapsellista ja "vähäistä", mutta osoitti teistä arvostelukyvyttömyyttä. Sydämettömyyttä.

Voin antaa muutaman vinkin. Tutkikaa, mitä tapahtui Otavan maatalouoppilaitoksessa - 70 -luvun puolivälissä. Etsikää totuus. Arvioikaa sitä. Puolueettomasti. Älkää antako rakkauden sokaista teitä.

Torstaina 17.3.

Voisiko löytyä ihmistä, joka lainaisi minulle tietokoneen ja liitymän ja maksasi laskut, jotta voisin ylläpitää näitä sivuja? En jaksa enää kirjaston koneen torpedoijia. Eilen temppuilivat Eva ja Kaisa. Vaikka sinne vaihdettiin F-securen tilalle Essentials, sivuilleni päästiin taas. F-securella oli mahdollisuus napata tunkeutuja, Essentials vain pyörittää tarkistusta.

Siis ‘Poika’ -sana tarkoittaa heroiinia. Opin sen eilen yhdestä dekkarista. Kuulin kyllä sanan omituisissa yhteyksissä asuessani ort.kirkon toim.keskuksessa Tikkurilassa, mutta asiahan ei minulle kuulunut, joten jätin pohtimatta. Ei olisi kannattanut. Olisin jo silloin päässyt perille huumausaine-trokariporukasta, vaiko? Se ei ollut edes silloin salaisuus kirkon keskudessa, joten uskallan kirjoittaa asiasta näin avoimesti. Minulle kerrottiin jopa nimiä, jotka kuuluvat ‘käyttäjiin’.

Kerran meille soitti englantia huonosti puhuva mies, joka karjui ja peloitteli kostolla, jollen heti kertoisi, missä erään papin tytär asustelee. En tänä päivänäkään tiedä, missä hän asuu tai onko häntä olemassakaan. Mietin yhä, kuinka moni niistä huumausaine-porukka -tiedotuksista oli tarkoitettu HOUKUTTUMIKSI liittyä porukkaan mukaan?

Muistattehan, miten monessa asuinpaikassani niitä oli. Olivat Afek, Haifa, asuntovaunukauppa, Hämeenlinna ja pahojen poikien ravintola, Enonkoski ja huumeklinikka, Laukaa ja valkolalainen huumeporukka, Jyväskylä ja tehtaanjohtaja poikineen ja ….

Ja tästäpä tultiinkin aasinsillalle Jyväskylään. Eihän se nyt vain ollut niin, että “lääkäri” jota etsin Oulun Topi-draamaan, oli jyväskyläläinen kirurgi tai reumasairaita hoitanut mies? Oli ehkä 70 – -80 -lukujen vaihteessa Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja järjesti peukaloni “veneluun murtuman” ja ehkä muutakin?

Lääkärin rooliin olisi helppoa luoda draama, jossa käytetään huumausaineita kivunpoistoon. Vielä 80-luvulla olivat eräät leikkaustoimet niin kehittymättömiä, että potilaita kehoitettiin mieluummin kestämään kipua, kun leikkauttamaan kipukohdan. Nykyisin aineet ja välineet ovat jo parempia. Voiko olla niin, että -80 -luvulla oli luvatonta kipulääkkeen ja huumeittein tuontia, joka oli organisoitu rampautuneiden ihmisten avulla, mutta lääkärin toimesta?!?!?!?

Ja kun potilaat sitten jäivät huumausaine-koukkuun, ei siitä enää päässytkään pikku leikkauksella irti, vaan oli pakko jatkaa toimintaa. Jos näin oli, mikään ei estä minua tutkimasta asiaa loppuun asti. Teen vaikka rikoksen, jotta pääsen vankilaan ja lähelle niitä ihmisiä, jotka tuntevat “alaa” ja sitten aloitan julkistamisen.

Senkö takia poliisitkin ovat katsoneet läpi sormien eräiden ihmisten huumetuontia? Eli on katsottu, että huumekaupalla on ollut lupa sen yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi siinä, että nämä kivuliaat ihmiset eivät olisi muuten kyenneet tekemään täysipainoista työpäivää?

Keskiviikkona 16.3.

Voidaanko tänään muistella Otavan puutarhakoulu-aikaani? Eikä saa keskeyttää nyt. Yritän näettekös saada selvää, mikä oli se tilanne, jonka takia tutustuin Liisukkaan.

Liittyikö juttu siihen vanhuspariskuntaan, joka asui lähellä Mikkeliä pienen pienessä talossaan, pari lehmää navetassaan? Ja minähän se todella olin, joka värvättiin sivutoimiseksi LEHMÄNLYPSÄJÄKSI !!!!

No. Eihän se työ vaikea ollut, sillä olin harjoitellut hommelia jo kotona. En enää muista, kävinkö vain viikonloppuisin, eli olisin ollut vain sellainen viikonlopputuuraaja. Ehkä niin. Isäntäväki oli jo niin vanha, etteivät itse jaksaneet. Lypsy piti kuitenkin muistaakseni suorittaa käsin.

Miksi minä, eikä joku karjakkokoulun tytöistä? Halusiko joku testata työkykyni navetassa, vaikka opiskelin puutarhakoulussa? Vai oliko koko juttu jonkinsortin vitsi? Liisako se oli, joka homman minulle järkkäsi vai Liisan poikakaveri? Nuori, tumma, hoikka ja ilosilmäinen. Sellainen hurmuri-tyypi. Täällä Enonkoskella on samannäköisiä paljon.

Hupa-heijaa. Enonkoskelainenko? Oulun Rouva Kukan Sukulainen? Laukaan An perheen sukulainen? Alkaakos minulla olla kohta palikat käsillä? Pitäisi vain saada järjestys.

Lypsyhommaan muuten liittyy hauska muisto. Olin juuri saanut autokortin, kun Emäntä alkoi ehdotella kuskinhommia kesälomamatkalle. Isäntä ei enää vanhuuttaan kyennyt ajamaan perheen pakettiautolla Oulun alapuolelle asti. Emäntä oli suuri, pyöreä ja kankea, jonka takia hänen olisi ollut hankala matkustaa yleisissä kulkuneuvoissa.

Yövyimme Emännän kanssa pakkarin perässä ainakin yhden kerran. Perillä hänen vanhassa kotitalossaan meitä odotti kaksi sisarusta. Molemmat sairaseläkkeellä mielenterveyssyistä. Kävin toisen kanssa kalassa, mutta en osannut nauttia lomailusta. Pelkäsin vähän niin rempsakkaa naista. Toinen sisarus oli äärettömän arka ja syrjäänvetäytyvä. Olin suunnattoman iloinen, kun paluumatka alkoi.

Ja olin suunnattoman harmistunut, kun en käyttänyt lomaani toisin. Suostuin Emännän pyyntöön, vaikka Liisa yritti houkutella luokseen kesälomaa viettämään maalle. Oliko hän huolissaan, mikäli kuuli Emännän tarjouksesta, en tiedä. Mutta nyt olisin kiinnostunut tietämään.

Mikäli näitä sanoja lukee joku, joka oli kanssani Otavan maatalousoppilaitoksessa ja tietää minuun liittyvistä jutuista, olisin hyvin kiitollinen tiedoista. Oliko mitätöinti kohdallani käynnissä jo tuolloin? Oliko se alkanut emäntäkouluaikoinani vai oppikoulussa? Miksi? Oliko perässäni joku pettynyt sulhasmies Laukaasta? Juuri tässä näin. Tässä on alkupiste herjalynkkaukselle. Ja se paikkakuntana sijottuu Valkolaan, ko?

Tiistaina 15.3.

Kiitos Pekk ja Liisa viestistä ja avusta. Onnea vaunukaupoille. Toivottovasti saatte kaikki selvitettyä. Varsinkin se Simpan ja Jussin osuus tuntuu pöyristyttävältä.

Minä jatkan muistoissani. Vähän kyllä hävettää se, että loin jokaiseen muistoon selityksen oletusten pohjalta, jotka nousivat vääristä vihjeistä. Mutta se näytti niin selvältä!!!

Olisin voinut lyödä vaikka pääni pantiksi, että jonkinasteinen "teatteri-, toimittaja- ja kansanedustaja -tiimi" suojelee jotakin rikollisporukkaa, jonka kiusattavaksi minut myytiin Oulun Topin mönkään menneen riijuureissun takia!!!

Omat omaiseni näin mukana toteuttamassa herjalynkkaa, tosin manipuloituina. Muistattehan, miten usein mietin, mikä olisi voinut olla se tapa, jolla heidät saatiin älytettyä mukaan? Kuka oli Enomies? Miten heille kerrottiin OulunTopit, HessuTopit, MarkkuTopit ja vedätykset huijauksiin.

Kuka oli minun Näköinen? Rouva Hasunenko? Olen pahoillani kaikkien niiden "OulunTopien" puolesta, joiden päälle olen "Topin" rollihahmon langettanut. Mutta kun kukaan ei sanonut, vaikka kysyin suoraan. Lukemattomilta ihmisiltä. Toisaalta, jos olisin pysynyt tiukasti vain tapahtumien kirjaamisessa, topittelukin olisi vältetty. Näinhän ne näreet on mäen päälläkin.

Mikäli saan hankittua oman tietokoneen, voisin yrittää sitä novellia, josta puhuimme. Itseäni kiinnostaisi tutkia, miten ihmiseen vaikuttaa vapauden riisto, joka tehdään vapaudessa. Siis se takana päin ohjailu ja manipulointi. Missä on raja, jonka jälkeen ohjailu ei enää onnistu? Tiedättehän?

Se raja on luultavasti jossakin, mitä kutsumme itsetunnoksi. Ei ylemmyyden tunnoksi. Ei ole kyse siitä, että ihminen tuntisi olevansa muiden yläpuolella tai erillinen kaikesta. Jotenkin hän tunnistaa paikan itsessään ja suhteessa tai suhteettomuudessa muihin. Nimen omaan tuo "suhteettomuus" kiinnostaisi selvittää konkreettisen esimerkin avulla, sillä luulen joutuneeni juuri siihen tilaan herjalynkan aikana.

"Sulhasmies -kavalkaadi" oli suhteetonta todelliseen rooliini verrattuna yhteiskunnan jäsenenä. "Rikos-epäilys-vihjailut" olivat suhteettomia tavoitteisiini tai tekoihini nähden. "Omaisrakkaus-hylkäys -dramatisointi" oli suhteetonta normaaliin ihmiselämään verrattuna. "Katu-mummo-pappa -pantomiini" oli suhteetonta normaaliin katuelämään verrattuna. "Sattuma-ihmiset" junissa ja tapahtumissa olivat suhteettoman osuvia pantomiini-ihmisiin verrattuna ja niin edelleen.

Vaikka ihminen olisi ollut vielä minuakin öllerömpi, hän olisi alkanut miettiä, mistä oikein on kyse tai että tuohon en halua osallistua pikku varpaan vertaa. Miten se pitäisi sanoa? Ehkä jotenkin on niin, että sen jälkeen kun ihminen kokee itsensä ajattelevana, arvostelevana, arvioivana ja vastuullisena ajatuksistaan, - vaikka tekeekin virheitä arvioissaankin! - hänen itsetuntonsa estää sen, että selän takana tai edes suggeroituna hänen alitajuntansa ei suostu poikkeamaan itse määrittämältään moraalisesta polulta.

Joku voisi nimittää sitä tilaa myös uskoontulleen ihmisen uutena ajattelutapana, mutta minä väittäisin, että jossain suhteessa se on kaikkien ihmisten hallittavissa. Muutoinhan vain tunnustavat uskovat olisivat moraalisesti täysin oikeassa. Ja niinhän ei ole, kuten on niin monta kertaa nähty. Uskova pappi on ihan yhtä altis rahanhimolle ja rikkaiden kumartamiselle kuin ateistinen gangsteri. Jumala ei voi olla niin sadistinen, että pakottaisi kaikki samaan gangsteri-muottiin.

Aili-mummo näytti kerran videon, joka oli amerikkalaisessa vankilassa tehty dokumentti psykopaattien parannuskeinoista. Heillähän ei ole pelkoa pahuuden tai kärsimyksen edessä. He osaavat nauraa vitseille, mutta he eivät osaa itkeä kärsivän ihmisen kanssa. Heihin ei satu, kun toveriin sattuu. On kuin tuskan tunne olisi hävitetty heistä pois ja sen takia he pystyvät tekemään mitä hirvittävimpiä rikoksia.

Ohjelmassa tuotiin esille mahdollisuus, että johonkin osaan aivoja - joissa tunnekeskus oletettavasti voisi olla - siirretään "siru", joka ohjelmoidaan tuottamaan "tunteita". Ohjelmassa ei osoitettu, että siru pystyisi kuitenkaan estämään rikoksia. Oli vain hypoteesi, että siru tuottaa tunteita.

Voi toki olla, että ymmärsin jotain väärin. Mutta se antoi ajattelun aihetta siitä, mitä on "ihmisyys". Voiko ihmisessä muuttaa mitä tahansa osaa ilman, että tuhotaan jotakin kyseisen ihmisen perusolemuksesta? Jos ihminen koetaan evoluution tuloksena, kyseinen toimenpide on puolustettavissa. Mutta jos ajatellaan, että ihminen on Jumalan luoma, langennut olento, jossakin ovat henki ja sielu, joiden pakottaminen uusien, keinotekoisten tunteiden alle saattaa olla pahempi rangaistus, kuin fyysinen tappaminen. Eikö?

Tunteet voisivat nimittäin ihan hyvin nousta juuri sielusta ja hengestä. Niillä olisi siis "kotipaikka" ihmisen ruumiissa, vaikka sitä ei voi millään todentaa. Vain tunteiden esille tuominen osoittaa, että jostakin ne nousevat. Eikö silloin ainut oikea tapa muuttaa pahan ihmisen "tunne-minää" olisi sielun ja hengen muuttaminen?

Tosin eräs pappi sanoi , että tunnustavaksi uskovaksi muuttunut psykopaatti saattaa olla paljon pahempi kuin ateistinen tunneveli. Uskovana hänellä on Jumalankin lupa toimia ylivaltiaana, joka on hänen henkensä ytimessä.

Terveessä ihmisessä on enemmän tai vähemmän nöyryyttä, jonka avulla hän kokee oikein paikkansa muiden joukossa, eikö? Väkivalloin nöyryytettynä ihminen menettää itsetunonsa, vaiko? Ei välttämättä. Ihminen saattaa suhteuttaa itsensä nöyryyttäjiinsä nähden ihan oikein ja hänen itsetuntonsa kasvaa yhdessä sen tietoisuuden kanssa, mitä ihmisyys hänessä perimmiltään on. Hän siirtää katseensa nöyryyttäjistä kokemuksiin, joissa oma itseys eriytyy ja vahvistuu.

Nöyryys ei synny siitä, että ihminen mitätöidään ja alistetaan, manipuloiden omaan pieneen osaansa. Siten saadaan vain matelivia orjia aikaan. Nöyryys on kuin näköala Mount Everestin huipulta. Ihminen on pieni, mutta maailma suuri ja mahdoton hallita. Ainut, mitä ihminen voi hallita, on oma kiipeäminen elämysten huipuille ja laskeutuminen elämysten rotkoihin.

Ja jos tämä herjalynkka todellakin saataisiin auki, voisinpa hyvinkin yrittää opetella omien kotisivujen tekoa, jolloin kaikki yhdistystomintaan liittyvä olisi mahdollista hallita paremmin ja turvallisemmin.